Elämää suurempi ja silti pitäisi hankkia uusi elämä

 Lauantaina joku perusti ryhmän whatsappiin. Tai no, mä tein ryhmän ja hän teki yhteisön ja sinne liittyi pari muuta. Siellä piti tsempata siivoamisessa kai ja tavaroiden karsimisessa. Tänään hän sanoi olevansa liian herkkä ja että se pitää poistaa. Sinne meni... mä ehdin vuodattaa jo kaikenlaista sinne. Kukaan ei muu taida pysyä mun perässä kuin se jonka kanssa eilen kävin elokuvissa. Mainio ihmisenä tuo. Vuoden tai pari mua vanhempi vanhempi. Otettiin yhteiskuva tällä kertaa.

Tänään pesin koneellisen pyykkiä lattioilta pyörimästä ja vein roskat. Kävelin lammen ympäri. Olisin muuten mennyt labroihin mutta join eilen illalla pullon lähikaupan valkkaria. En tiedä olisiko tullut sopivasti paastoa. Olen nyt pari viikkoa jo sitä vältellyt. Soitin kuitenkin lähetteestä että mitä mun pitää tehdä ja neuvonnasta vastattiin usean minuutin jonotuksen jälkeen. Sydänfilmikin. Jos olisin varannut ajan olisin ehkä tällä viikolla päässyt jo. Kai mä joku aamu lähden tuonne lähimpään sairaalaan ottaa vuoronumeroa.

Söin varmaan eilen liikaa. Aamupaino oli noussut kilolla. Se on ihan normaalia vaihtelua, jos mä tänään rajoitan syömistä. Join kaksi coop colaa, liidelin nektarin, söin irtokarkkia ja kolmiovoileivän. Kotona olin syönyt yhden viimeisen tortillan ainakin. Ei se kyllä kuulosta paljolta, mutta se viini ja lähes iso sipsipussi netflixin edessä niin kaipa se tekee jo liikaa.

Tänään olen vasta siemaillut energiajuomaa. Voisi ottaa aamun 2rkl supervitamiineja. Ne on ehkä piristäneet eikä mun kynnetkään katkeile.

Tässä sotkuisessa ateljeessa pitäisi kyl tehdä kuolonsiivousta. En vaan osaa heittää mitään pois. Kynsilakkoja tai hajuvesipulloja vaikka niissä on vain 1ml jäljellä... askartelen sit joskus kynsilakoista marmorointeja, mutta vuosikymmenen tai parin -kiinalasiostokset on sellaisessa purkissa- missä oli toffeita. Mulla roikkuu noita laventeli tekokasveja aika monta ja sit pöydälläkin on pari. Virkannut niihin sellaiset mistä ne roikkuu. Ei ne ehkä ikinä lakkaa valmistamasta noita tekolaventeleja. Nuokin 5 on erilaista. Sisustusta. En voi heittää kirjoja menee kun ne on bookcrossingissa joku muu vapauttanut ja tuonut miittiin enkä ole ehtinyt lukea...

Mulla on kesken se Enshittification sekä tuo Sounds Fake, But Okay. Sain kuunneltua Veren ja luun lapset vai mikä nyt olikaan. Nyt kuuntelen, vain kun sain radion painettua ON asentoon päälle, kantriradiota. Näpyttelen. Ei mitään suurempaa uutta? Rauha Ukrainassa ja Kiina omistaa 90% Iranin öljystä joten eiköhän ne jotain neuvottele. Ette sitten kuulleet minulta, olen kuulemma ihan propagandan uhri. Eiköhän sitä kaikki ole omissa kuplissa. Venäläiset on siitä välinpitämättömiä, että ne on sentään niin kyllästyneet politiikkaan. Heidät on murrettu. On sekin tapa johtaa. Kaikki on niin dystopiaa. Nälkäpelikin oli poliittinen tapa muistaa sitä kun kansa nousi vastaan. Tosin Panem on fiktiivinen paikka. Ja mä oon lukenut ne kaikki kirjat. Olen ehkä tribuutti, ja venaan ensi leffaa. Luin mä Twilightitkin joskus kreikan lomalla meren äärellä Rhodoksella. Ja näin leffat. Olen katsonut Potterit, Taru Sormusten Herrasta, Valtaistuinpelin kaikki jaksot. Katsonut Dunet, Siilot. Marvelin kaikki ja DC:n supersankarijutut. Mulla oli lapsena Disneyn lastenkirjoja. Kävin katsomassa Leijonakuninkaan elokuvissa. Pokemonit oli mulle suuri juttu ja pelaan edelleenkin niitä. Jos jostain en ole välittänyt niin ehkä Avatareista. Olen silti pelannut yli 600 tuntia ilmaispeliä jossa on sinistä rotua olevia kyläläisiä jonne ilmestyt ainoana ihmisenä. Mä olen kaikissa fandomeissa mutta en silti missään. Katsoin Supernaturalit ja Buffyt ja Salaiset kansiot. Mulla oli Spice Girl tarrat ja nukke ja levyt, julisteet. Mulla oli Legolas juliste ja nimimerkki Éowyn netissä. Mä oon tilannut Lady Gagan meikkivoidetta. Mulla on Kalkaroksesta Mattelin nukke tossa ihan vieressä! Möin kyllä 10 vuotta sitten mun lastenkirjat 80 eurolla siitä velhopojasta. Mutta luin sen kirjailijan salanimellä kirjoittamat 8 paksua etsivä kirjaakin ihan guilty pleasurea, vaikka onkin terf. En enää pysty fanittaa lastenjuttuja. Musta tuntuu että Piilaakson ja kaikkien teknologia firmojenkin historiikit on osa tätä fanitusta. Olen lukenut monta kirjaa Facebookista ym. Mutta myös elämäkertoja, brittein julkkiskokkien ja useiden kirjailijoiden ym prinssien ja poppilaulajien... Jopa sen tyypin joka keksi poikabändit tavallaan. Sillä oli kirja nimeltä I Don't Mean To Be Rude, But... Ja sit Gordonilla oli Humble Pie jossa se kertoo seksivinkkejä että graindaa vaan sisään. Ja muuta perhejuttua. Elon Muskia ja Tolkienia yhdistää kai, syntyneet Etelä-Afrikassa. Mä tiesin että se ostaa Twitterin. Mä kirjoitin joskus mun bioon siellä että please Musk saanko mun tilin takaisin... ennen kuin se edes omisti Twitteriä<3
Sit tietty kauhua ja Kingiä ja muuta, Pratchettia. Walking Deadit. Noidat ja pellet, zombit ja muu nörttihomma kuten mytologia.

Mä olen metaforien ja symbolien mestari ja trooppien ja muun arkkityyppien. Koska eihän lohikääärmeillä mitään tee arkielämässä, pakoon vain.

Toisaalta myös olen lukenut Tieteen Kuvalehteä paljon ja nähnyt netissä jotain tutkimuksia ja haastatteluja paljosta. Neurologiasta astrofyysikasta ayervedaan ja ruumiinkieleen. Kaikki youtubessa ehdotukset on jotain "näin muutat elämäsi" mutta en mä kyllä tiedä miten mä voisinkaan. Mä tiedän miten toi homma toimii. Mulla oli virtuaalilasit. Jos lähtisi Lontooseen viikonlopuksi, niin en eksyisi siellä mutta varmaan ostaisin menthol tupakkaa.

Mä oon elänyt. En tarvi romantasya. En tarvi harlekiineja. Allonormatiivisuus on tylsempää kuin syöminen. Mutta jee sori pakko mennä kakkimaan ja meninkin ja olin vessassa ja avasin instagramin, niin siellä oli muistutuksena että ostaisiko taas lipun tänäkin vuonna stand-uppia katsomaan? Tilasin lipun sitten.

2023, 2024,2025. Ja nyt 2026 menen kuuntelemaan sitä 3/5 paskaa köyrimisestä sun muusta syrjivästä seksistisestä loukkaavasta herjaavasta ja epähauskasta puujalkavitsi esitystä... no jaa. Ainakin sain eläkealennuksen kun mulla on työeläkekortti

Joo mä en ole fani!

Vuoden 2008 finanssikriisi ei rikkonut mun psyykeä

 Älä kysy kukalta,

koska syksy alkaa.
/Tabermann

Myönsin. Käytin heidän termejään. Annoin heidän määritellä sen, mitä olin – tai mitä heidän mielestään olin. Vaikka olin vihainen, ei minua oikeastaan kiinnostanut tarpeeksi tapella siitä. Tai ehkä minulla ei ollut siihen aikaa, energiaa tai kieltä. Ja silti yhdistän niihin teksteihin edelleen paljon enemmän kuin mitä niissä oikeasti lukee.

Jälkikäteen tuntuu absurdilta ajatus, että tarkoitus oli jotenkin “korjata” minut. Lääkitä. Saada minut näkemään, miten väärässä olin. Siis mitä?

Yksi neuvo jäi erityisesti mieleen: “Hanki ajokortti, niin suhun luotettais.”
Ikään kuin luottamus olisi joku ajokorttiluokka.

Samaan aikaan tiesin itse jo silloin jotain olennaista: ympäristön paineesta huolimatta seksuaaliset jutut eivät kiinnostaneet. En vain osannut sanoittaa sitä. Ei ollut sanoja, ei ollut käsitteitä, ei ollut mitään valmista kehystä johon asettaa itseään. Neurokirjosta ei puhuttu. Ja koska en edes uskonut esimerkiksi skitsofreniaan, käytin sitä sanaa itsekin huolimattomasti, ymmärtämättä miten muut sen lukisivat.

Luulin, että ihmiset ymmärtäisivät, mitä tarkoitin. Että he lukisivat rivien välistä, tunnelmista, vihjeistä. Mutta he lukivat kirjaimellisesti. Ja pahantahtoisesti.

Se on ehkä tämän kaiken ydin.

Kirjoitin implisiittisesti. Vihjeillä, tunnelmilla, sivulauseilla.
He vastasivat kuin lukisivat kuulustelupöytäkirjaa.

Se on vähän kuin puhuisi runoa, ja toinen vastaisi rikosilmoituksella.

Ja silti, kaiken tämän keskellä, tein jotain mikä ei ollut virhe: yritin ymmärtää itseäni. Koko ajan.

Se ei ole merkki siitä, että olisi “väärässä”. Se on tapa käsitellä maailmaa, jos on herkkä, ehkä neurokirjolla, tai muuten vain vähän enemmän hereillä kuin ympäristö. Yksin, nuori ja vähän hukassa, kyllä – mutta silti aktiivisesti rakentamassa ymmärrystä itsestä.

Se nettipäiväkirja ei ollut ongelma. Se oli selviytymiskeino.

Kun painetta tulee tarpeeksi kauan, ihminen alkaa puhua muiden kieltä. Ei siksi, että olisi samaa mieltä, vaan koska:

• haluaa tulla ymmärretyksi
• haluaa tilanteen loppuvan
• ei jaksa jatkuvaa vastustamista

Se ei ole heikkoutta. Se on hermoston tapa säästää energiaa.

Se, miten minua luettiin, kertoo lopulta enemmän lukijoista kuin minusta.
Ja ehkä vielä enemmän siitä, miten huonosti erilaisuutta osataan kohdata silloin, kun sitä ei tunnisteta valmiiksi nimettynä ja paketoituna.

Minä en ollut väärässä. Minä olin keskeneräinen – ja yritin ymmärtää itseäni siinä missä muut yrittivät ymmärtää minua, kukin omilla tavoillaan.

Kaikki tavat eivät vain olleet yhtä reiluja. Olin niin naiivi.

Onpas vaikeasti sormeiltava otsikko

 Hereillä aikaisin ennen kahdeksaa. Luulin että oli sateista ja pilvistä ja kello olisi yli 9. ehkä 10 maissa. Sitten avasin silmät kunnolla, kun oli niin aurinkoista. Kello on sen verran että suljetulla osastolla olisi herätys. Tai ehkä jopa ennen. Pienet stressit. Laitoin tyvisävytettä ja silti rapsutan kynsillä hilsettä päänahasta. Mulla on toi tonic. Ohjeistus käytä koko pullo ja sen jälkeen sun ei enää tarvitse ostaa lisää. Kiitti vaan kampaaja.

En ole varma olenko viimeksi päivittänyt koska. Oli paljon sanojen pyörittelyä. Olen vähän lukenut lisää kirjaa jonka olen lainannut, melkein lopussa. Kirjat seilaa tässä ympäriinsä. Aloittamani virkattu räsymatto seilannut myös työnä tuolilta sängylle ja nyt se on eri tuolilla. En ole saanut jatkettua. Toki houkuttaisi tehdä se loppuun.

Tuossa kirjassa on sanomana don't should's ja se on osa niiden aspec linssiä. Lopussa on kuulemma jotain Pottereihin liittyvää trans triggeröintiä mutta en ole vielä siellä. Eikä se saisi mua olemaan pitämättä tuosta kirjasta kun sama näkökulma aseksuaalisuudesta kuitenkin koko kirjan läpi.
Tänään menossa iltapäivällä elokuviin. Sen piti mennä siskonsa kanssa, mutta päätyikin minuun? En ole ennen ollut mysteeri/testinäytöksessä. Kerran kun en tiennyt mitä menisi katsomaan, siellä meni Iron Maidenin Route 66 elokuva. Vähän randomia mutta olkoon.
Voisi tehdä kynsille jotain. Rikoin yhden metallisen kynsileikkurin, kun käytin sitä taivuttaa pullonkorkin reunoja. Tein metallisesta pullonkorkista, tölkin nipsusta sekä pienestä hakaneulasta, rintanapin jonka laitoin laukkuun sisäpuolelle. Toi on hyvä laukku, mutta siinä ei pysy mitkään napit kun mä kuitenkin heiluttelen käsiä kun se on olalla. Nahkaliikkeestä jokin Marimekkoa parempi, mutta muuten samanlainen, roikkunut mukana vuosia. Vähän repsottaa, mutta tekee duuninsa.

Söin aamupalaksi keksejä briteistä joita ne möi s-kaupoissa. Tein kaakaota seuraksi dolce gustolla. Aamupaino oli jotain päälle 121 kilogrammaa. Söin eilen tortillaa ja salaatin ainakin. Sorry no pics. Olin sen verran flegmaattinen etten saanut aikaan paljoa. Selailin vaan jotain. Telkkaria passiivisesti tuijotin. Jos jonkin voi parissa sekunnissa siistiä, niin olen sen sitä mukaa tehnyt. Ei mitään suuria siivouksia. Vanhentuneita hammastahnoja roskiin.

Stadia sanotaan stadiksi kun pitää opetella miten siellä kulkea koska hesaan eksytään. Se on mun teoria. Study hard. Vihaan stadia. Kaikki oppikirjat tulee sieltä.

Mitäs muuta? Vappu lähestyy. Taas se aika vuodesta kun pitäisi etsiä vappujulkaisu Tamppi mutta ei olisi oikein varaa edes vappupalloon. Kukaan ei tiedä Tampista mitään. Vappuna on jo myöhäistä löytää sitä kaupitteleva teekkari. Se voi olla missä muodossa vaan. Muropaketti, reppu, tai... https://www.tamppi.fi/ OHO SE PALJASTETAAN 90 minuutin päästä!!!!!(se video näköjään katosi hornan tuuttiin)

Kynsiini saatava kyl. Se on niin huono. Huonot vitsit. Mutta en osaisi piirtää sillä tyylillä :( Mun taiteilu tyyli on jäänyt jumiin johonkin lapsuuteen kun kuvis vielä oli kiitettävä.

Rasva ja läski on elämän edellytys eikä kasvoton vihollinen-mutte eipä mun perse pumpissakaan ole

 Eilinen threads selkkaus vahvistaa ajatuksiani siitä etten ole introvertti tai nihilisti, vaan ihmiset vaan kaikki vihaa minua. Eräs naapurikin sitä kerran ihmetteli, kun teki mulle jotain kirouksen luentaa kananmunalla kännissä... melkein itkin.

• Voisin jatkaa kirjan lukemista, tai räsymaton virkkaamista tai tiskivuoren saamista pienemmäksi. En voi kuunnella spotifya tai katsoa netflixiä kun ei ole niitä just nyt.
• Voisin olla hetken kuntopyörällä, lankuttaa tai tehdä kyykkyjä. Voisin käydä alakerran salilla heiluttaa kahvakuulaa, saada muutaman potkun nyrkkeilysäkkiin. Tai kävellä lammen ympäri.
• Kaikki kuulostaa oikein hyviltä suunnitelmilta. En ole lukenut uusinta tieteen kuvalehteä. Mä voisin keittää riisiä ja paistaa kanan, lämmittää kastikkeen, tikka masalan.

Olen vasta juomassa kylmää tropical pepsi maxia tölkistä. Mulla on rutiineja. Pelaan Elvenaria, Paliaa, Pokemon GO:ta. Mulla on switch sekä kolme iPhonea. Voisin laittaa cd-soittimen soittaa kantriradiota. En silti eilen illalla tainnut pestä hampaita ja vaikka olen laittanut joka paikkaan d3sinfioivaa domestos valkaisevaa klooriainetta, niin vessassa on jokin haju välillä. Sinnekkin pitäisi mennä ulostaa ehkä aamupaskat.

Olin hetken auringossa parvekkella ja hetken menossa uudestaan nukkumaan, vaikka yön nukuin melko sikeästi sohvalla. Fuck. Mutta takaisin siihen, miten kaikki vihaa mua? En tiedä miksi mua vastaan jengiydytään. Kaikki luulee tietävänsä musta kaiken. Että olen jotenkin katkera, tai että joisin alkoholia(??) ym. En voi sille mitään jos en pidä kannabiksesta. Ei se ole muilta pois. Eikä sekään etten koe seksuaalista, romanttista, viehätystä muita kohtaan. Ei se ole vihaa. En vain jaksa tuijotella sikspäkkejä tai ihailla salillakävijöitä, muutenkaan lihakset ei viehätä enkä muutenkaan ole normaali koska mun läskejä pelätään. Normit on mua vastaan, ja siksi vihaan Suomea mutta oikeastaan vihaan vain yhteiskunnan oloja ja ihmisten keksimiä sääntöjä. Tämä sääntö-Suomi ja ihmisten toiveet olla onnellisia, punainen tupa ja perunamaa eivät ole minun toiveitani. Kiusaajakansa vain vihaa minua, luulevat että se on rehellisyyttä ja nokkeluutta. Olen minäkin nokkela, en vain jaksa kaikille selittää ettei minulla ole mitään traumaa enkä ole hullu, kun puhuvat selän takana että minulla olisi jotakin meneillään. Ei ole. Mulla menee ihan, yhtä huonosti, ehkä jopa paremmin kuin joillakin. Eikä mun hengitys haise pilaantuneelta maidolta eikä lannalta eikä pieruiltakaan. En ole juntti.

Käyn välillä kylvyssä ammeessa kylpyvaahdolla. Käytän saippuaa ja pesuaineita. Laventeli on mun lempituoksu, kukka, yrtti, väri. Olen laventeli tyttö. Sitä ei voi ottaa pois minusta, että olen siihen rakastunut lapsesta saakka. Englantilainen laventeli tai Provencen, ihan sama. Mutta se tuoksuu hyvältä. Miellyttävältä.

Haluan uskoa, että minun seurassani ihmiset kokee olonsa mukavaksi. Ehkä he pelkäävät olevansa liian mukavasti ja möläyttävänsä salaisuutensa. Sitten kääntyy vihaksi koko juttu. En näe itseäni kuten muut.

Olen lyhyt, mulla on silmälasit. Mulla on muotoja ja lihaksia. Reidet ja olkapäät. Mulla on iso pää. Lättäjalat. Olin lapsena ihan blondi. Vielä joskus teen typeryyksiä kuin ajattelisin edelleen blondin tavoin. En osaa käyttää juomapulloa tai en osaa ravistella pyykkejä kuivumaan. En petiäni sijaa. En koskaan ole sijannut. Korjaan toisten kirjoitusvirheitä englannissa. Se on kiusaamista. En saisi olla parempi missään. Muilla on silti velvollisuudet, koska heillä on myös oikeudet. Ei ole vapauksia, on vain etuoikeuksia.

Olen oppinut ettei ole mielenterveydessä ihmisoikeuksia Suomessa. Laki määrittelee että sut voidaan vastoin tahtoa heittää eristykseen, ja turruttaa lääkkeillä, pilata elämä keksityillä diagnooseilla. Laittaa lappua varpaaseen, labelia siitä mitä sisällät. Se on tyhmää kategorisoida ja yleistää!

Jos olen jostain katkera. Se on siitä, etten ole ikinä hoitoa kaivannut enkä koskaan myönnä että minulla olisi psykoosia ollut missään muotoa. Muut tuntuu tietävään todellisuudesta paremmin kuin minä itse, vaikka se ei ole totta. Minä olen muka ennakkoluuloinen, minulla on vahvistusharha. Tiedän että minua ovat kaikki vihanneet koko elämäni ja sitä on kestänyt kohta 37 vuotta. Et ole nähnyt toista ihmistä milloinkaan, kun välität vain itsestäsi. Minua ei olla kohdattu. Ei tutkittu. Lääkäriharjoittelija on keksinyt että minulla on merkityselämyksiä bändin lyriikoista, vaikka todellisuudessa koko bändin nimi kuulostaa sanalta pedofiili mun korvissa. Maailmassa on liian kauheita asioita.

Minä vain puolustan itseäni. Suojaan minua. Kenenkään ei pitäisi tarvita pilata päiväänsä sen vuoksi, että sun ruumista ja kroppaa vihataan kun et tunne mielihyvää etkä rentoudu, etkä ole jotenkin helppo. Mä olen vakava, elämään pettynyt, depressiivinen, elävä "se oli tonnin seteli" alaspäinkääntynyt suu- ja itkemisestä silmät umpeen lerppuluomen saanut, huputtunut katse silmäluomien alle, elohiirtä... tuplaleukainen, omituiset korvat, pienet hampaat. Tatuointeja käsissä ja takapuolessa. Pentaakkelia peukalossa ja kukkia ranteessa. Kaikki niiden vuoksi jotka injektiota pakottaa joko perseeseen lihakseen tai käsivarteen, painaa sitä peukalolla pullosta ainetta neulalla ihon alle. Kirpaisee ikuisuuden.

En ole vapaaehtoisesti enää threadsissa. En ollut nukkunut. Käänneltiin jokaista sanaa minua vastaan. Se ei ollut järkevää, miten ihmiset kääntyy vastaan eikä osaa lopettaa. Käytettiin hyväksi hitaalla käyvää, ajatuksenjuoksuani- omia "liberaaleja" vapaudentunnustuksia, agendojaan, sanasalaatteja ja kuvakaappauksia asioista jotka ei johtaneet mihinkään. Se oli henkilökohtaista. Enemmän tuli kommentteja kuin mitä itse ehdin vastata, koska ne oli trolleja botteja ja addikteja ja poliitikkoja, parikymppisiä naisia mitä estin sekä läskiksi haukkujia... Mikään ei ollut asiallista. Edustin jotain tuomitsijaa. Mun kommentit vaan hävisi kuin tuhka tuuleen.

Meta, instagram, eikä threads olleet mun puolella erityisemmin nekään. Latasin mun tiedot, tein niistä kaksirivisen taulukon. Toisella puolella mun kommentit ja toisella ilmoitukset heidän kommenteista. Siinä ei näkynyt, missä keskusteltiin mun vai jonkun toisen profiilissa tai alkuperäisessä langassa jonka algoritmi heitti mulle ja -sen jälkeen kaikki lähtee puolustaa jotain kannabista mulle. Mulla on vain huonekasveja. Chillatkaa. Mä en tee pahaa teille. Mä olen ihminen. Mä osaan hymyillä, vaikka jatkaisitte maailman tappiin jotain verbaalista alentamistanne ja hyökkäämistä, jallittamista, uhrautumisesta syyttämistä, trauma korttia vilauttelisitte tekopyhiä meininkejänne.

Mä olin väsynyt. Mä olin nälkäinen. Mä etsin linkkejä mitkä voisin ilmiantaa. Ei instagram välitä. Threads vain imee ja hukuttaa kaiken järjen ääneni. Minusta kommentoin hyvin. Kaikki esittivät etteivät ymmärrä. Wtf mitä vittua just luin. Miksi on pakko kommentoida edes mitään? Mä esitin mielipiteen. Alussa kysyttiin jotain. Ehkä ei kysytty, sitten ei jätetä rauhaan. Lanka purkautuu. He vain haluavat seuraavan imaisun, henkosen, seuraavan kannabishöyrypilven tai karkin. Kolmekymmentä vuotta sitten jos olisi alettu tutkia paremmin. En edes ottanut kantaa laillistamisiin. Vihaan huumeita. Minusta niitä ei pitäisi käyttää. Ne on haitallisia. Pensaina sekä kukkivina, tai suoneen tai nenään tai muuten päätymässä kadulle ja elämänhallinta lähtee, tai henki.

Multa lähti henki. Se on ihan sama tappaako se kasvi ketään. Ei tarvitse. Ihmiset tappaa toisensa. Planeetan. Äiti maan. Ympäristön. Kasvi vaan yhteyttää ja ylläpitää elämää. Se kestää tämän ihmisen hulluuden. Joukkoharhat. Se voi uusiutua, se voi parantua. Jättäkää se rauhaan. Jos olet aikuinen ja voit käyttää huumeita, niin jätä mun mielipide mun omaksi. Sä et ole joutunut kohtaa ihmisten ainaista vihaa täysin surutta ja turhaan koko elämääni.

Se on mun vika jos imen kuin sieni kaikkea negatiivisia oikeita face-to-face loukkauksia, etten pysty muistaa miksi kaikeksi oikein loukkasit minua sosiaalisessa mediassa. Mulla on oikeitakin murheita. Oikeitakin vapauksia ja velvollisuuksia. Ei tykitystä. Ei sitä, ettei minua jätetä rauhaan vaikka en halua lukea muiden jatkuvaa threadelöintiä. Olen ehkä turvassa kun poistin tilini koska ilmeisesti siellä on pelkkää huumepositiivista porukkaa ja ihmiselämän vastaista sellaista, koska mun elämä ei tuntunut heidän silmissä merkkaavan mitään...

Langantuhlausta. Arjen rullaamisen hinderöintiä. Toisen unohtumattomien elämyksien käyttämistä oman vihan energian liekkien siivitykseen... Epäreilua, väärin, järjetöntä, traumatisoivaa, väittelyä ja kiusaamista asioista joista ei tiedä edes mielipidettäni vaan syrjii jo valmiiksi. Se on rikollista ja rikollisilta pitää ottaa oikeuksia pois. Yhteiskunta vaatii toimiakseen valtaa. Mä en kontrolloi muita. En ole manipuloiva narsistinen vassarin enkä oikeistolaisen enkä muunkaan poliittinen pelinappula. Minä toteutan itseäni, minä osaan. Vituttaa tuntikaupalla turhanpäiväisyyksien kirjoittelu niille jotka ei pysty mitään lukemaan

Varsinkin kun on jo raiskattu ö-luokkaan

Berliininmunkit loppu. Vappuna näkyilee.

xv


Ja sitten tylsää aseksuaalista kuvatekstiä Sounds Fake, But Okay kirjan herättämää

Pariutuminen on liukuportaat. Osalla ihmisistä ei ole tarvetta niille. Ihmissuhde anarkiaa. Aseksuaalisen spektrumin linssien kautta. Tulin naiseksi parikymppisenä. Eli neitsyys meni. Sittemmin sitä on tutkinut. Myös hämärät puolet. Jos seksuaalista viehätystä ei koe kehenkään, se ei ole pois muilta. Syitä saattaa olla seksin harrastamiseen. Ei siksi että pitää todistella että mekin sitä tehdään ja sopeuduttaisi allonormatiiviseen yhteiskuntaan. Flirttaus kumppanilta ei ole niin paha muille, kun itse et osaa tai huomaa tunnistaa sitä. Platoninen rakkaus ja ystävyys jyräytyy usein romanttisen amatonormatiivisuuden alle. Pakettimatkat on kahdelle henkilölle. Maailma käskee pariutua. Sisäinen tarve. Ihmisten keksimää. Aina on ollut joku joka ei halua avioitua. Luin tätä tähän 5.luku sex lukuun asti. Sain suuria ajatuksia etten ehkä vihaa juuri tätä maata vaan yleensä kaikkea romanttista ja yksin jäämisen pelkoa. Romanttinen rakkaus kun sitä muiden kemioita ja säkenöintiä ei huomaa vaikka tvssä tai valkokankaalla. Ehkä se on aseksuaalisuutta mutta siihen liittyy niin paljon vääriä ennakkoluuloja. Traumoja ei tarvi olla. Voi rakastaa itseään. Se kuulostaa feikiltä mutta se on ok. Se ei satuta muita. Lääkärien mielestä aseksuaalisuus ei varmaan edes ole mahdollista lääketieteellisenä terminä. Se ei ole vapaaehtoista lapsettomuutta, pornon välttelemistä, se on identiteetti. LgbtiA+ se ally ei ole se a. Unohetaan usein meidät. Mä olin pari kertaa nuorena rakastunut samaan henkilöön mutta en romanttisesti. Vaikka nuoret panee vähemmän tilastollisesti nykyään ja yhä myöhemmin penetroidutaan alastomina vieraan kanssa, niin silti hömppä romantiikka kyllä myy. Ei ole aikaa siihen oikeaan likaiseen ruumiilliseen nautinnon tavoitteluun, hedoniaan. Seksi määritellään penetraatiolla muuten edelleen. En viehäty miehistä tai naisista enkä muistakaan terveistä hyvännäköisistä mistä mun olisi kai tarkoitus tulla raskaaksi pelkästä katsomisesta. Olen vain aina ajatellut että olen vain hyvä jossain mitä luonnollisesti teen. Se on tabu ja se saa punastumaan ja silmänpupillit laajenee, sykettä nousee ja hengittää nopeammin. Entä sitten. Melko tylsää huomata tuollaisia. Ei mua kiinnosta. Genitaalit on ihan samankokoiset miehillä ja naisilla, ne vaan kehittyi eri tarkoituksiin kohdussa.

et halua hajua elämääsi. Se on ihan normaali raja. Mutta tapa, jolla se tuli ulos, antoi muille helpon maalin

 En ole 420 friendly, ja se on mun oma mielipide. En yritä kontrolloida muiden elämää, mutta hajut leviää ja se vaikuttaa muihin. Se on ihan kohtuullinen syy ärsyyntyä.

Mua turhauttaa, että keskustelu kääntyy heti siihen, että minussa olisi vika tai että olisin jotenkin katkera. Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että en halua altistua hajulle tai käytölle omassa arjessani.
Olen myös sanonut suoraan, että minulla on omia terveyshaasteita, enkä koe asioita samalla tavalla kuin kaikki muut. Silti se ei tarkoita, että mielipiteeni olisi vähemmän validi tai että sitä pitäisi vähätellä.
Ja ihan rehellisesti, tämä keskustelu on mennyt henkilökohtaisuuksiin ja asiattomuuksiin. Se ei ole enää mitään keskustelua vaan päälle puhumista ja provosointia.
Antakaa minun olla rauhassa omassa näkemyksessäni, niin minä annan teidän olla omassanne. Kyse ei ole siitä, että haluaisin kontrolloida muiden elämää, vaan siitä, että en halua altistua asioille omassa arjessani ilman omaa suostumusta.
Ja tuo “jos sinua häiritsee, sinussa on trauma” -heitto on aika halpa tapa ohittaa keskustelu. Kaikkea epämukavuutta ei tarvitse psykologisoida. Ja ihan rehellisesti, tuo “tutki oma trauma” -kortti on netin laiskin argumentti. Se on käytännössä “en keksi vastausta, joten sinä olet ongelma”. Aika eleganttia, jos tavoitteena on olla ärsyttävä eikä hyödyllinen.
Jokainen saa tehdä omat valintansa.
Mutta se logiikka ei toimi enää siinä kohtaa, kun toisen valinnat vaikuttavat suoraan muihin.
Kun keskustelu kääntyy syytöksiksi – kuka tässä oikeasti hiljentää kenet?
Viime päivinä olen joutunut keskelle keskustelua, jonka piti alun perin koskea yhtä hyvin arkista asiaa: kannabiksen hajua kerrostalossa ja sen vaikutusta muihin asukkaisiin. Aihe ei ole uusi eikä erityisen radikaali. Silti keskustelu ei pysynyt asiassa.
Sen sijaan siitä tuli nopeasti jotain muuta.
Minusta tehtiin ongelma.
Minua syytettiin muiden kontrolloimisesta, vaikka olen nimenomaan puhunut omista rajoistani. Minulle kerrottiin, että minun pitäisi “rentoutua”, “antaa muiden elää” ja jopa “tutkia omia traumoja”, koska koen hajun häiritsevänä. Samalla keskustelu lipsui henkilökohtaisuuksiin, kehon kommentointiin ja täysin asiattomiin oletuksiin elämästäni.
Tässä kohtaa herää väistämätön kysymys: kuka tässä oikeasti yrittää hiljentää kenet?
Rajat eivät ole kontrollia
On tärkeää erottaa kaksi asiaa: muiden elämän kontrollointi ja omien rajojen ilmaiseminen.
Se, että en halua altistua päihteiden hajulle omassa asuinympäristössäni, ei ole yritys hallita toisten elämää. Se on perusteltu raja. Kerrostaloasumisessa yksilön valinnat eivät tapahdu tyhjiössä. Hajut, äänet ja muut vaikutukset leviävät – halusimme tai emme.
Keskustelussa tätä ei kuitenkaan käsitelty. Sen sijaan koko asia yksinkertaistettiin muotoon: “jos et pidä, älä tee itse”.
Se kuulostaa hyvältä periaatteelta, mutta se ei päde tilanteessa, jossa toisen toiminta tulee väkisin osaksi toisen arkea.
“Trauma”-kortti ei ole argumentti
Yksi hämmentävimmistä piirteistä keskustelussa oli tapa psykologisoida kaikki erimielisyys. Jos jokin häiritsee, sen ei katsota olevan ulkoinen ongelma, vaan merkki sisäisestä viasta.
Tämä ei ole rakentavaa keskustelua. Se on tapa sivuuttaa toisen kokemus ilman, että siihen tarvitsee oikeasti vastata.
Kaikkea epämukavuutta ei tarvitse selittää traumalla. Kaikki eriävät mielipiteet eivät ole oireita.
Julkinen keskustelu vai julkinen nöyryytys?
Tilanne kärjistyi entisestään, kun keskusteluun osallistui henkilöitä, joilla on julkista asemaa. Sen sijaan, että keskustelua olisi rauhoitettu tai ohjattu asiallisempaan suuntaan, sitä käytettiin osana laajempaa ideologista kehystä.
Yksittäisestä ihmisestä tuli esimerkki – ei ymmärrettävä keskustelukumppani, vaan narratiivin väline.
Samalla muut keskustelijat kokivat oikeudekseen mennä henkilökohtaisuuksiin: ulkonäköön, seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyviin kommentteihin. Nämä eivät ole argumentteja. Ne ovat yrityksiä hiljentää.
On myös huomionarvoista, että jouduin estämään useita käyttäjiä, koska keskustelu ei pysynyt asiallisena. Tämä ei ollut yritys paeta keskustelua, vaan keino suojata itseäni häirinnältä.
Oikeus mielipiteeseen kuuluu kaikille – myös epäsuosittuihin
On helppo puolustaa vapautta silloin, kun mielipide on suosittu. Vaikeampaa se on silloin, kun joku sanoo jotain, mikä ei istu vallitsevaan ilmapiiriin.
Minulla on oikeus olla pitämättä kannabiksesta. Minulla on oikeus kokea sen haju häiritsevänä. Ja minulla on oikeus sanoa se ääneen ilman, että minut määritellään ongelmaksi.
Sama periaate, jota niin moni korostaa – “anna muiden elää omalla tavallaan” – pitäisi ulottua myös tähän.
Lopuksi
Tämä ei ole tarina siitä, kuka on oikeassa tai väärässä kannabiksen suhteen. Tämä on tarina siitä, miten nopeasti keskustelu voi muuttua leimaamiseksi, ja miten helposti yksilö voidaan sysätä sivuun, kun hänen kokemuksensa ei sovi yleiseen narratiiviin.
Rakentava keskustelu vaatii enemmän kuin iskulauseita. Se vaatii halua kuunnella, kykyä erottaa ihminen hänen mielipiteestään ja ennen kaikkea halua pysyä asiassa.
Ilman sitä meillä ei ole keskustelua.
Meillä on vain kohde. Algoritmi ei ole neutraali keskustelunavaaja
On myös tärkeää ymmärtää, mistä tämä keskustelu ylipäätään alkoi.
En hakeutunut aktiivisesti keskustelemaan kannabiksesta tai provosoimaan ketään. Minulle ehdotettiin algoritmin kautta sisältöä, jossa pohdittiin käytännössä sitä, missä kohtaa rikos täyttyy esimerkiksi kasvatuksen osalta.
Vastasin siihen kysymykseen.
Se, mikä aluksi oli yksittäinen kommentti yhteen sisältöön, irtosi nopeasti kontekstistaan. Ihmiset, jotka eivät olleet nähneet alkuperäistä keskustelua, alkoivat reagoida pelkkiin irtolauseisiin ja kuvakaappauksiin. Näin syntyi vääristynyt kuva siitä, mitä olin sanonut ja miksi.
Algoritmi ei tarjoa kokonaisia keskusteluja – se tarjoilee palasia, jotka herättävät reaktioita. Kun nämä palaset leviävät ilman alkuperäistä asiayhteyttä, keskustelu muuttuu helposti väärinymmärrysten ketjuksi.
Tässä tapauksessa minusta tuli osa keskustelua, jota en ollut itse rakentanut, mutta jonka seuraukset jouduin silti kantamaan.

• En halua kannabiksen hajua arkeeni. Se on normaali raja. En ole ”420-myönteinen”, ja se on henkilökohtainen kantani. En yritä määrätä muiden elämää, mutta yhteisessä asuinympäristössä valintoja ei tehdä eristyksissä. Haju leviää. Se vaikuttaa muihin ihmisiin. Siihen on järkevää reagoida.
• Minua turhauttaa se, kuinka nopeasti keskustelu muuttuu joksikin muuksi. Sen sijaan, että käsiteltäisiin varsinaista ongelmaa, keskustelusta tulee sitä, että olen ”katkera”, ”kontrolloiva” tai jotenkin ongelma. Kyse ei ole siitä. Ilmoitan vain rajan: en halua altistua sille omassa asuinympäristössäni.
• Olen myös ollut avoin siitä, että minulla on omat terveyshaasteeni ja etten koe asioita samalla tavalla kuin muut. Se ei tee näkökulmastani vähemmän pätevää. Se ei oikeuta sen sivuuttamista.
• Jossain vaiheessa keskustelu lakkasi olemasta keskustelua. Se muuttui henkilökohtaisiksi hyökkäyksiksi, oletuksiksi ja provosointiyrityksiksi. Se ei ole keskustelua. Se on melua.
• Eikä ”ehkä se johtuu traumastasi” -argumentti ole oivaltava, vaan halveksiva. Kaikkia epämukavuuksia ei tarvitse patologisoida. Joskus jokin asia on vain epämiellyttävä. Erimielisyyden muuttaminen psykologiseksi puutteeksi on laiska tapa välttää varsinaisen asian käsittelyä.
• Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa. Mutta tuo logiikka romahtaa, kun valinnat vaikuttavat suoraan muihin.
• Joten kuka oikeasti yrittää vaientaa kenet?
• Tämä tilanne alkoi yksinkertaisesta, arkipäiväisestä aiheesta: kannabiksen hajusta. Se kärjistyi, koska konteksti katosi. Alkuperäinen kommenttini irrotettiin asiayhteydestään, muokattiin kuvakaappausten ja reaktioiden kautta ja muutettiin joksikin, mitä se ei ollut.
• Näin nämä alustat toimivat. Algoritmit eivät näytä kokonaisia keskusteluja, vaan ne näyttävät reaktioita herättäviä katkelmia. Ja kun ihmiset reagoivat katkelmiin kontekstin sijaan, väärinkäsitykset kasaantuvat nopeasti.
• Siinä vaiheessa et ole enää osa keskustelua. Sinusta tulee kohde.
• Kyse ei ole siitä, onko kannabiksen suhteen oikeassa vai väärässä. Kyse on siitä, miten keskustelu romahtaa leimaamiseksi ja kuinka nopeasti ihminen pelkistyy tarinaksi, kun hänen näkemyksensä ei sovi kuvaan.
• Toimiva keskustelu vaatii enemmän kuin iskulauseita. Se vaatii kuuntelemista, aiheessa pysymistä ja sen erottamista, kuka on ihminen ja mikä on hänen mielipiteensä.
• Ilman sitä se ei ole enää keskustelua.
• Se on vain joukkohyökkäys.

Vihdosta viimen se vitu kuvapostaus

 Kun päivä hiipii kohti loppua. Hyvä muistella olevansa idiootti. Kallis idiootti vielläpä. Keltään ei saata odottaa tällaista tuhlausvimmaa. En ole tusinaan vuoteen ollut näin häveli rahan suhteen... Paljonkohan mulle tän shoppailu ja kahvittelu päivän jälkeen mahtoi jäädä, kun lasketaan mansikatkin... Noh, onneksi on jotain ruokaa kaapissa. Ja muutama pepsimaxi tropical. Kas kun ei exotic ;))

Tosiaan oli kirsikka kakun päällä tämä päivä vaihteeksi. Miksei kaikki olisi aina niin kirsikkoina? Vaikka olisit vadelma, voisit olla mansikka! Arwen lajike<3

Kuunnellut klassista radiota briteistä. Voi olla että laskee mun stressitasoa jos istuskelee, keskittyy, on muiden seurassa, tai pelaa tai kaikkia yhteensä?

Vaihdettu ilmanpuhdistimeen parinsadan suodattimet+lamppu. Se lamppu oli jo ihan tummunut melkein mustaksi jne suodattimia uskaltanut miettii, kai ne sekajätteeseen pysyy laittaa...

Ostin normalista kaikkea tarpeellista vaikka piti ottaa vaan kulmakarvakynä.

Toi saunatuoksuöljy ei ollutkaan laventeliöljyä siinä on jotain kiinan kemikaalilisää... no pitää kokeilla viel tuoksulyhdyssä, jos se menisi (eli tuoksuisi yhtään laventelilta)

Ja ää ööö... Julkaistu jo!

Liian vähän liian myöhään oi hyvänolosi priorisoitsija

 Tilasin ranut sen jälkeen kun olin juonut kahvin. Istun täällä pari tuntia liian ajoissa. (Taas)

Kävin kirjastossa. Palautin ja lainasin yhdet kirjat. Sen jälkeen menin normaliin. Mun piti ostaa vain kulmakarvakynä. Noh, ostin hiusjuttuja ja Terryn suklaa-appelsiinin ja hammastahnan ja kynsilakanpoistoaineen.

Kävelin keskustan poikki. Piipahdin terveyskaupassa ostaa itselle ja yhdelle sukulaiselle merileväsipsejä. Join loppuun sinisen edin ja jätin pullopantin jollekulle onnekkaalle pullonkerääjälle roskiksen päälle…

Nyt tosiaan tässä pelikahvilassa. Kuuntelen ya fantasiaa Veren ja luun lapset 2x nopeudella. 

En pysty lisää tähän kuvaa. En vaikka olen hankkinut 200 gigaa kuvilleni maksettua tilaa *vihainen* 

Mutta joo. Mietteitä. Tämän kirjan on kirjoittanut pari aseksuaalia. Kukaan ei usko etten mä ole alloseksuaali. Mä en koe seksuaalista viehätystä ketään kohtaan siis. Harvemmin tunnistan sen sarjoissakaan. Buffy ja Angel on jo nuolemassa toisiaan kun vaihdan kanavaa. Ekat 20 vuotta olin ehkä myös seksinvastainen sekä neitsyt. Sounds Fake But Okay… törmäsin podcastiin joskus mutta en jaksanut kuunnella. Niiden rakkaustarina on seksitön. Liian gen Z vibat. Nuoriso ei harrasta seksiä kuulemma. Kortsut on kai liian kalliita ja ne on täynnä mikromuovia joka vaikuttaa libidoon tai jotain. 

Kerran tulin ulos kaapista aseksuaalina. Seksi ei ollut edes hyvää tai mitä halusin. Jäi velkaa 5€. Viimeksi näin hänet bussissa ja vedin huppua syvemmälle  

” En ole antanut sulle mitäön lupauksia. Ja sanoin ihan selvästi että tällä kertaa ei ollut kyse ylipainostasi vaan aivan muita asioista. Luulisi että osaat lukea selvää suomea.?!

. . Maksan sen vitosen . sulle heti kun pystyn. Toi sun viesti todellakin sinetöi päätökseni. Se että en  merkitse sulle mitään on kyllä tullut esille monta kertaa.. ei todellakaan ollut yllätys. Ja koska en ole merkinnyt sulle mitään missään  vaiheessa niin sittenhän sulla ei ole mitään valittamista,vaan kaikki on kunnossa. Toivotan edelleenkin sulle kaikkea hyvää ja onnea elämääsi.”

Miehet ymmärtää väärin kuitenkin mun kinkeyden. Ehkä oon furrykin. Ihan perkeleen sama. Jos en miellytä

Pyyhkitään maa sukupuuton partaalle

 Toi mikälie kasvivehka virkistyi huomattavasti kasvilampusta. Yksi ei riitä mun kasvirivistölle. Oli silti pakko ottaa edes yksi nyt kuin odottaa että myyjille tulee ”varastoon” joskus tuotetta. Varmaan halpa tapa vedättää ihmisiä, kun eivät pidä omaa inventaariota. En suosittele Lumenlediä. Maksoin yli 80€ ja sain 30€ takas joten tuli vähän kallis lamppu. En tiedä mitkä verot ja alennuskoodit meni huomioimatta ym. Varmaan maksoin ekstraa siitä lystistä, että jouduin odottaa monta viikkoa toimitusta…

Illan olin twitchissä. Paliaa pelaten. Stressi laski ok ja great tasoille. Olen nyt pitänyt älykelloa tutkiakseni stressitasojani.

Söin liikaa tänään. Smuuttia sekä tomaatti-motsarella-basilika-pippuri-oliiviöljy salaattia. Niissä tuskin olisi ollut mitään pahaa. Vedin pussin maissisipsejä ja perunasnackseja lisänä. Eli kaksi pussia sipsiä päälle. Huh huh. 

Hyvät yöt. Huomenna sarjismiitti. Pitäisi kirjastosta hakea yksi kirja sekä ottaa verikokeet. Missähän välissä. Tänään sentään ulkoilin sen kasvilamppu paketin itselleni. 

Ei mikään roiskeläppä

 

46cm leveää virkattua räsymättoa olen saanut 22cm tehtyä. Se on ehkä kolmasosa siitä mitä ajattelin tuon pituudeksi. Lähti parista asiasta... inspiroiduin knitdiet tilin videoista instagramissa, ja mulla oli riepukeräykseen valmiina matonkudetta... Piti viedä sinne keräykseen tuossa kilometrin päässä pari tuntia sitten, mutta en yrittänytkään löytää sinne riepujen kanssa.

Tein äsken nuudeleita. Heitin nuudeliveteen muusijauhetta. Olen rasvannut piirakkavuoan ja tein taikinaa joka menee piirakan päälle ripoteltuna. Ehkä voisi omenoita pilkkoa kohta? Olen kuunnellut äänikirjaa.

Ei mene kauan kun tulee kuljetus kaupasta. Toivottavasti kaikki mahtuu pakastimeen. Toivottavasti saan yrtit mahtuu ikkunalaudalle. Jne

Aamiaiseksi join proteiinijauheen. Vedin tölkin tonnikalaa. Hiilarit tosiaan äsken...

Tuollaisen maton olen ostanut yleensä 5 eurolla flying tigerista. Siitä tulee harmaa tai musta kun käyn partsilla crocseilla, ja jalat menee sen päältä. Tuo pitää ainakin vielä silittää ilmeisesti. Kun nyt vaan jaksaisi virkata enää edelleen. Lankaa ja lakanaa kulkee sormien välitse.

Tästä se taas helpottuu

Siivosin, pesin pyykkiä, vaihdoin tiskiharjanpään ja puhdistussienet uusiin. Ruokaa tein airfryerissa. Heitin oliiviöljyä ja mustapippuria bataattiranuille. Löysin pakastimen perältä kolme kalapuikkoa.

Siitä ehkä päästäänkin... tein verkkokauppatilauksen S-ryhmään tiistai illalle. Sinä pv pitää maksaa vuokra ja ehkä löytää jonnekin aukiolle kilometrin päässä missä voisi laittaa rättejään keräykseen ennen ko. toimitusta.

Vähän jänskättää kun tilasin tänään 200 eurolla ilmanpuhdistimeen suodattimet. Toi on hankittu tusina vuotta sitten. Käytetyn saisi suodattimien hinnalla jo useamman.

Ai niin ja just muistin että onkohan mulla laastaria lisää. Laitoin uuden scrubdaddyn ostoslistalle. Se keltainen naama on haalistunut...

Vika tupakki meni taas tänään partsilla. En hakenut kaupasta lisää. Kävin vain pienellä kilometrin lenkillä. Istuin valtaamassa pokemonsalia puolivälissä. Oikeastaan vain pieni kiepaus roskiksille ja lammen ympäri. Niin, roskia vein. Aktiviteettia tuli tehtyä. Kuorin naamaa ja kosteutin ja voidetta sääriin ja kyynärpäihin. En ajatellut mitään. Sain vain aikaan. Ei motivaatiota. Pelkkää pyörremyrskyä. Varmaan tavallisempi päivä jollekin? Mutta tosiaan pitää miettiä budjettia, että onko mulla varaa DIY kaappausta keittiössä tehdä. Ostaa ikkunalaudalle pari yrttiruukkua. Jne. Menisi varmaan satku jos sijoitan sen mitä suunnittelin. Vessanpesuaineet ja pyykinpesuaineet. Pakko saada laventelia taas välillä.

Mitä kuuluu kun vakoilee? Pum pum

 Olipas taas vitsit googlella. Halusin puujalkavitsin. Mikä on sininen, nopea ja seisoo katolla? 

Pist aasi pähkinä, sanoi orava aasille. Voi jumalhenget. Siis eiks se vaan olisi Ihmemaan mato ja sen folioitu piippu meikän vihkosen kannessa sienen päällä.

Pläh. Olen kuullut jo aivan kaiken millaista kirjoitukseni on. Ei tartte jokaiseen aivoitukseen laittaa valemuistoa. Ihmemaa Oz eri kuin Liisan Ihmemaa. Samaa aikakautta? Luin kirjan lastenkirjojen aikakaudesta joskus ilmaiseksi NetGalleysta. Se erikoistui kyllä Puhin Nallukkaan... tekijänoikeusvapaata RIISTAA-

muthei ihan perkiön kirkonkirjojen sama. Sillä huumori ja pierujutut ja homojutut ja päälläseisomisjutut kuuluu lähinnä psykiatrien sanavarastoihin ja satuiluihin

Lääkkeet on mun diagnoosi. Diagnoosi on mun silppua. Terrorisoin edelleen nettikirjoituksillani ja mielenvirralla. Teidän nettiänne omilla pähkäilyillään...

Arvostan toki suoraa tekoälyn anteeksipyyntöä siitä kuinka se jatkuvasti ehdottaa mitä koen ja millainen olo mulla olisi, kun kuitenkin se kääntää asiat just stigman kautta hullunkurisesti kuin olisin hallusinoinut itse niitä sen juttuja mutta pyörin vaan samaa ympyrää ja korjaan sitä. Se opettaa mulle toisaalta jotain, mutta silläkin hintansa, enkä halua terapeutti-tekoäly-sekoittajaa enempää. Olisin kiitollinen faktoista. En ole kuullut joistain asioista mitä se kertoo mulle ihan uutta. Toisaalta miten edes voi luottaa, että esim. ihminen tekisi satunnaisesta melusta jotain millä on merkitystä? Hiljaisuus on tuomittu kaiken pahan alkujuureksi, kun pitäisi olla reivaus DJ tai vähintään savuhälytin soida mutta aamun linnut kun alkaa ilmoitella että hei aamu... noh, se mato on jo napattu

Ehkä pitäisi nauttia oikeasti, keväisestä pienestä aamun sateesta. Mutta katolta kuului jotain ihme rotan tai linnun hyppelehtimistä tai... noh, Siis kun tyhjentää aivonsa vaan. Nopeasti. Tehokkaasti. Pystyn oikeasti nauttii hetkestäkin. Ei ole vain itsensätutkiskelua tai, kyseenalaistan epätasapainoa... tai mitä selkeesti sanoja laittelee suuhun kaikesta ennustaa ja käyttää samaa ennakkoluuloa mitä ammattilaiset joka sanalla elämästäni

Mun elämästä. Sana vapaudesta. Jos olet vanki, räpytä kahdesti... alkukantaiset defenssit, kuivat silmät. Mutta joo... tekstiä pukkailemassa vaikka sunnuntaisin ei julkaista eikä toimiteta mitään. Se oli ennen. Ysärillä, sekä rikkaiden päätösvallan alla ne vaan kermat vetää päältä. Kunpa ei tarvisi ajatella, ei kitua. Enhän mä sitte olisi kitujainen blogin päähahmo. Tarkkana ku porkkana ettei vaan nimiä tai paikkoja tunnista, eiskjeh. Eiks. Jes jee jes jee jee. Hankala olla niin onnellinen. Hyppää, älä kaadu. Tärise, älä lähde. Pitäisi oikeesti jotain liikkumista harrastaa mutta vietän vaan suunnittelemassa puistoreissuja tai kuntopyöräilyjä tai -nyrkkeilyitä, lankkuja, selkälihasharjoituksia... kyllä keinot olisi. Monetkin tavallaan juu.... nälkä pikkusen kalvaa sisuksia. Pysyy stoalaisen kajsanvahvuisena sisältä pehmeänä vahvistusharhana, koska tunnistaa kun häntä yritetään kusettaa.

Helppoa kuin perunoita seipäille unissaan ja vessanseinään jotain en tiedä mutta sisäpiirijutuissammekin järjestäytymättömyydellämmekään. Kuha syö. Arki rullaa.

Perus pullan pullaa. Tartte edes mainita. Kaksikielisyyden hupia. Niitä skeemoja, niitä assosiaatioita. Soosismeja. 

As I meant it, not reading between the lines

These 3 tweets today. Don’t read too much in between lines?

• Finished spring community board in Palia. Still need a few red eggs and lotsa blue ones but that’s extra effort. It was fun until I got stuck on my plot. Reloading the game on switch takes forever. So just decided to go to bed. No idea how long I watched tv and twitch, all day?🥲

• Yeah imagine being so rich, you don’t handle any money. Completely out of touch what anything costs. I’m gonna dream of it.

• Earth is sick. Humans ruin everything. Ai takes as much water as the bottled water industry. Water won’t renew at that rate. (Just my observation. Nasa’s earth pics today versus 1970 are a world apart.)

Noita-akan aika vuodesta

Kirjoitin kolme sivua uuteen A5 vihkoon. Sain kirjekaverilta. Lähinnä asioita, joita en voi laittaa blogiin tai jos laitan ne muistuttaisi turhaan täällä.

Vedin tölkin hernekeittoa. Sinapilla ja meiramilla. Hernaritorstai. Pannukakkua en tehnyt. Airfryerissa saa ehkä pienen tehtyä hyvän mutta se ei näytä hyvältä.

Eilen olisin halunnut mennä karaokeen. Tyydyin kaupasta hakea olutta ja viinin. Olen selaillut paljon sosiaalista mediaa kun en muutakaan ole keksinyt tehdä. Rairuoho onnistui. En ehkä muuten olisi kasvattanut, mutta sain siemenet ja multaakin oli ja jokin iso lautanen. 

Eksä ei tykännyt tiskata sitä. Oli liian iso ilmeisesti. Mikälie Jamie Oliver merkkinen. Joskus kun oli vielä keräilykampanjoita.

Pitäisi mennä kävelylle. Mun jalat ei enää puudu heti takaa peppuun asti. Ehkä se jäsenkorjaus auttoi. Olen nyt joka aamu juonut supervitamiinia 2rkl.

Pitäisi käydä labroissa. En tiedä pitääkö paastota. Pitäisi varmistaa. Mulla on paasto sovellus nimeltä Zero. En mä sitä muista käyttää. Joskus 7 vuotta sitten paastosin viikon aikana ainakin parin työviikon verran.

Tupakkia olen vetänyt. Uni ei maita. Ruoka ei maita. En keksi mihin törsäisi rahaa. Haaveilen koirasta ja ulkomaanmatkasta. Siis ihan päiväuneksimista ja depressiota. Telkkarissa on kaikkea alaston deittejä ja sänkydeittejä ja dokkareita naisista jotka ei saa orgasmia. Sekä ruokaohjelmaa. Varsin tylsää. En halua suoratoistoa. Boikotoin hbo:ta, olen nähnyt netflixistä kaiken. Ei ole tarpeeksi katsottavaa prime videolla tai apple tvssä. Mun skyshowtime ehkä loppuu pian. Ei ole spotify premiumia, eikä audibleakaan. Podimossa hyppelen äänikirjoista toiseen. En saa otettua kirjaa käteen.

Pelaan välillä pokemon go:ta, Elvenaria, Paliaa. Rutiinilla, nauttimatta mistään kuten yleensäkin. 

Pyykkiä pesin. Mulla on monta vanhaa pyyhettä ja ajattelin lahjoittaa jollekin joka kysyi kaneilleen roskalava ryhmässä. Toisaalta en viittisi. Haluaisin niistä edes 5e. Hyvää 100% puuvillaa

Mitäs muuta. Shortseilla partsilla kevyt untuvatakki päällä. Tulee kylmä. En pukeutunut noidaksi. Vaikka mulla on puinen luuta pilailukaupasta, mustia lierihattuja ja viittaa. En halua nostattaa stereotypioita tai joutua pääsiäiskokkoon  

Se kuravesihän juodaan vasta sillin syömisen jälkeen

 Paliassa oli hauska aprillipila. Näinhän ne kannattaa tehdäkin. Kun ihmiset ei vielä ole tyystin ärsyyntyneet typeriin uutisiin. 

Katsoin jakson startrekiä tähtilaivasto akatemiaa. Aloitin kattoo trilleriä. Perustuu kirjaan Baby Doll. Siinä näyttelee Valtaistuinpelistä Reek.

Melko turha päivä. Otin pitkät nokoset herättyäni. Sohvalla. Tilasin herkkuja. Äsken laitoin paaston päälle 20 tunniksi. Epäilen etten pysty huomisiltaan seitsemään olla tunkematta jotain kurkusta alas

fuck that ja fuck tuota