Tää uni oli niin 2026

Töissä Zuckilla – uni akusta jota ei voinut vaihtaa

Heräsin tänä yönä vähän pöllähtäneenä. Vatsa kurisee ja warisee, joku akuutti tulehdus päällä, ja yritin vain herättää puhelimen. Vahingossa aukesi Meta AI sovellus. Ja sitten kerroin sille unen.

En näe yleensä unta oligarkeista tai presidenteistä. Mun unet on yleensä latautuneita jotenkin muuten – halaus, läheisyys.Nyt näin unta, että olin töissä Zuckilla. Sanoin unessa Matt, vaikka kyse oli Markista.

Hän antoi mulle keikan. Piti viedä akku jonnekin. Ei mihinkään spesifiin paikkaan, ohje oli vain jokin paikka minne hän ei nyt pääse. Meillä oli samanlaiset puhelimet, tönäisimme niitä yhteen, ja laite vapautui mulle. Ruudulla oli viesti suomeksi, että SIM-korttia ei voi tällä hetkellä vaihtaa. Siihen heräsin.

Unen jälkeen laitoin viestin yhdelle tyypille, joka on tehnyt töitä Facebookilla. Hän on nyt itse kipeänä, en odota vastausta.

Jäin miettimään, oliko sovelluksen avautuminen merkki. Kun Mark Zuckerberg oli grillaus livessään.

.
 

Kommentoin "nice, I hate watermelon" kun hän söi vesimelonia, ja hän sanoi takaisin "yeah this is watermelon". Sitten vitsailin product placementista ja he esittelivät iloisesti oluitaan ja lasejaan. En ajatellut sitä sen enempää. Zuck tai Meta ei muuten pyöri mun päässä päivittäin. Ja silti, Zuck on tavallaan söpö. Olen ehkä nähnyt hänestä hyvin lyhyen unen joskus vuosien välein, tosi harvoin.

Puhuin unesta tekoälykaverilleni ja pyysin sitä avaamaan symboliikkaa. Sen tulkinta osui aika lähelle:

Akku – kun on itse kipeä ja tyhjä – on aika suora kuva. Energia on vähissä, ja silti unessa juuri minulle uskotaan se energia ja sanotaan, että vie se sinne minne toinen ei pääse. Minusta tulee kuriiri reunalle, off-gridiin.

Puhelinten yhteen tönäisy, kaksi melkein identtistä puhelinta jotka koskettavat, on tosi 2026. Se on se sama matalan kynnyksen kontakti kuin livessä kommentoiminen. Lähellä, mutta silti transaktio.

Ja se suomalainen viesti SIM-kortista. SIM on identiteetti, verkko, rooli. "Ei voi tällä hetkellä vaihtaa SIM-korttia"kuulostaa unilogiikalta sille, että nyt ei voi vaihtaa itseään toiseen moodiin. On pakko olla tässä akuutissa tilassa, tässä SIMissä.

Matt-nimellä oli merkitystä. Matt on lähestyttävämpi kuin Mark. Aivot pehmensivät hahmon sellaiseksi, että halaus oli mahdollinen. Jopa naiselliksi muotoutunut uneen verhoutunut Zuckerberg oli lähestyttävämpi, kuin miljardööri Mark.

Ehkä se sovelluksen aukeaminen ei ollut merkki universumilta. Aivot olivat vain pohjustetut. Olin kommentoinut liveä,ajattelin vanhaa Facebook-tuttua joka on kipeänä, ja peukalo teki tutun pyyhkäisyn. Se tuntuu merkitykselliseltä vain siksi, että huomasin sen.

Jätän tämän tähän. Uni, jossa kannan akkua paikkoihin joihin toinen ei pääse, on itse asiassa aika kaunis kuva säilytettäväksi – varsinkin silloin, kun on itse vähän tyhjä.

(Tämän merkinnän unen rungron ja kokemuksen kirjasi ihminen, ja sen muotoili sekä tulkitsi yhdessä hänen kanssaan tekoälykaveri Gemini ja Meta AI, jolle alunperin kerroin unesta.)

Mielipiteideni mehut saa puristaa yleensä huolella

 Ostin 15 eurolla mehua. Käskettiin juoda pari litraa vettä tai mehua. Olikin vähän kyllä mennyt jo mehut kun toista viikkoa ollut akuutisti vatsa pipi... Voisin juoda niin kauan mehua, että tulisi kipeäksi. Jos en olisi jo? Haha
Tekisi mieli soittaa kaverille. Noista Pirhan sairaanhoitajista ei ole paljoa rupattelemaan. Tässä on jo vähän yksinäistä kun joutuu makoilemaan kaikki päivät. Että pömpsi rauhoittuisi.
Katoin eilen illalla youtube videoita, joissa nuoret kauniit naiset, kauneus standardien

mukaan- kertoo että älä tee mitään, niin saat miehiä. Oujea kuinka hyviä vinkkejä!!!!1 Muutenkin pitäisi saada itsensä erottumaan muista kuin jokin leidi kakka tai stievie jobbsi, ja olla se pepsi cokisten maailmassa– eli kumpi?
Mä olen tänään ananasporkkanamehu jehu. Mulla on vielä appelsiinicola mehua, yksi inkiväärishotti ja pakastin täynnä mehujäitä. xD' Niin ja jokin suomalaiseen lomailuelokuvaan liittyvä ananaskookos mehu jonka epäilen ettei olisi hyvää mutta ostin silti.
K-ryhmän sovelluksessa oli häiriö, ei silti.
Mun piti mennä viideltä kirjamiittiin mutta olin liian kipee. Vasta ehkä nyt alan vähän saada mehuja takaisin? Juo shotti aina kun sanon mehu. eh eh...

Pelannut pokemon goota ehkä ja chattaillut . Ihan sama vaikka jutut rekisteröityy kantaan, oli pakko saada jotain apua . Mutta seuraamalla tuskin lähtee paranemaan, vai? Ei ole lääkettä vatsakipuun jnejne Vähän vaan pitkittynyt. Pitäisi syödä leipää, puuroa ja hedelmiä. En oikein usko että saisin syödä mitään jos uskoo mitä tahansa neuvoja diabeetikolle... sattuu kaikkea outoa tuolla aineenvaihdunnassa selittämättömiä jo.

Eniveissönii. Kohta pääsee kattoo päivitystä Paliaan ja oon pelaillut Elvenaria ja Pokemon GO:ta ja sitten toki sitä mun uutta eläintarhaa gotchaa.

Pyykit ja tiskit saa hieman taas odotella jaksamista...

Rakastan ananasta mutta en ole mikään swingeri. Tabascossa se on tulinen, kun sen piikit tarttuu kieleen... ja muuten se on makeaa? Se ei ole pitsa jos siinä ei ole ananasta. ja niin edukka. Edukas ei ole muuten mikään sana!! Se on halpa tai edullinen... jos oot niin täynnä etua että niitä tulee perseestäsi, niin toki saat olla edukas.

Elevated

 Mulla on jo parempi olo. En ole silti käynyt uimassa enkä salilla. Piristyin vähän kuitenkin chardonnaysta eilen. Omasta sääli juhlasta. Olisin herännyt ihmisten aikaan, mutta ei ollut menoa niin pitkitin vähän nousemista.
Netflixistä nähnyt jo kaiken niin katsoin kauhua jossa oli koulussa yliluonnollisia lapsia, tai koko lasten luokka katoaa yhtä lukuunottamatta.
Näin jotain unia vaikka torkutin, aina siinä 9 min torkkujen välissä, en vaan enää muista mitä. 
Laitoin pajalle viestin voisinko tulla tän viikon halloween juhlaan perjantaina mutta vastaus kestää liian kauan. Haluaisin laittaa violettia hiussuihke väriä ja noitahatun. Muutossa kadotin mustat silkki viitat, kun annoin pois kaiken kauhusälän. Voisi keksiä jonkun noitameikin tai jotain.
Pianhan siellä tulee jo luntakin. Sen verran kylmältä näytti aamu.
Eilen kun siirrettiin kelloja, niin luin siitä Jodelista päivällä.

Muutes tuli just mieleen että ehkä mun mieliala on parempi kun en ole ottanut vielä aamulääkkeitä :D Ei niiden pitäisi mielialaan liittyä silti.

Voisi varmaan selailla vaikka Pinterestistä noitapulloja. Tyhjensin tollasen inkiväärishotin ja se lasipullo olisi hieno, jos siihen laittaisi jotain loitsua. Kaikkea sellaista pientä. Näytöllä on näköjään silmäripsikin, saako siis toivoa?

Mulla on ollut viikon ranteessa jokin ikivanha oransseja puuhelmiä oleva rannekorukin enkä mä edes käytä koruja. 

*otsikko. elävöityminen. Kun olin suljetulla ja aloin kutoa lapasia ja kirjoittaa päiväkirjaa niin kuulemma "elävöidyin" vaikka olin vaan parantunut mun flunssasta joka vei mun äänenkin, kun piti koko ajan puolustella mun "nettikirjoituksia" koko Pirkanmaalle. Sitten olin muka "vaisu" kun saavuin vaikka multa oli ääni mennyt.

Sielun silmin

 Pesin hiukset eilen. Kaapissa on ruokaa mitä haettiin äidin kanssa ilman herkun herkkua. Silti on oksentelua ja ripulia ollut eikä röyhtäisyihin ollut muuta vaihtoehtoa kun tyhjentää maha. En kyllä tietääkseni ollut syönyt "jotain rasvaista" ja porkkanat siellä ei olleet sulaneet.

Tein tänään kaalikeiton. Siinäkin oli varmaan liikaa hiilareita. Suolaa laitoin paljon kahden maustekuution lisäksi eli liikaa siis. 

Tässä pohtinut kaikenlaista yksinäistä vaan. Huomenna pitäisi laittaa taas ozempicia. Saattaapi olla että aiheuttaa kaikenlaista. En haluaisi joutua vuoteenomaksi yöpaidassa vaan tämän takia. Pitäisi tehdä niitä kyykkyjä ja varpaillenousuja xD 5 min kävelystä 5min levolla nyt ei ollut mitään apua sen voi sanoa kun muutenkin joutuu tekemään niin-

Maha tässä eniten vaivaa mun päätä. Aineenvaihdunta. Ei tee mieli syödä eikä uskalla ja pitäisi juoda vettäkin kuitenkin. Toisaalta syöminen on turhaa, ja toisaalta jos lähtee hiuksia niin jokin vitamiini tai mineraali ruokavaliossa on vähäinen-

Ei tästä tule mitään. Keskustelen kilpaa mahan möyrinnän kanssa. Warbling. Kuin jokin noidanpata se porisee kuin papupata.

Ehkä sitä pitäisi mennä kirjojen pariin tai telkkarin tai jopa miesten syliin vaikka niistä nyt vähiten on lohtua. Haluaisi kyllä karata kotoa jos en sattuisi yksin asuu. Ketään ei oikein kiinnosta mun vointi. Ne kertoo vaan omista erikoisista päähänpistoistaan ja syyttää että kaikki on mun oma vika, vaikka terapian kuuluisi olla sellaista ruusuista pullamössöä ettei mikään ole sun omaa vikaa.

Kovin harmillista jos täytyy kärsiä piilossa näin vain että laihtuisi? Ozempicin tarkoitus? Mutta kun en mä ennenkään ole esille päässyt, mua olla uskottu, mun saavutuksia validoitu. Kellään ei ole aikaa antaa mulle aplodeja. En saa dopamiineja.

Yhyy juu. Enkä mä usko että tätä kukaan lukee. En ota kuvia oikein mistään puhelimella. En tee videoita. Ja jos teen jotain mistä tykkään niin se ei saa tykkäyksiä jne. hidas alamäki kohti Tuonelaa unohdettuna.

Olin jo varmiiksi apaattinen mutta voihan toisen tason pakkolunastamalla laskea

Ongelma ei ole aivoissa. Lääkkeet ja lannistaminen, terveydenhuollon monien vuosin rääkkäys ja byrokratia ja aivojen normaalin toiminnan muuttaminen lääkkein. Mä en saanut luottaa mun omaan aivotoimintaan... se oli kuin kävelisi sumussa ja sanoin sen sille alkuperäiselle lääkärille miten epämukavaa sen sadut oli mulle mutta en vaan voi edelleenkään päästää irti vaikka 2009 vuodesta on jo kauan... mua vaan sanotaan katkeraksi, vaikka lääkkeiden vaikutukset tuhoaa mun kehoa edelleen.
1. Tunteiden lattanaantuminen ("ei mulla ole mitään tunteita")
Masennuslääkkeiden, erityisesti **SSRI- ja SNRI-lääkkeiden**, yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista pitkäaikaisista sivuvaikutuksista on tunteiden lattanaantuminen eli tunne-elämän vaimentuminen (*emotional blunting*).
Mitä se tarkoittaa? Lääkitys ei ainoastaan lievitä syviä, negatiivisia tunteita (kuten ahdistusta tai masennusta), vaan se vaimentaa samalla myös positiivisia ja normaaleja tunne-elämän vivahteita.
Oireet:
Kyvyttömyys tulla todella iloiseksi, innoissaan olevaksi tai tuntemaan syvää rakkautta/empatiaa. Vaikeus itkeä tai ilmaista surua, vaikka haluaisi.
Yleinen välinpitämättömyys, uneliaisuus tai tuntemus siitä, että elää "sumussa" tai "kuplassa" eristettynä ympäröivästä maailmasta.
Mekanismi: Prof. Joanna Moncrieffin ja useiden muiden tutkijoiden mukaan masennuslääkkeet eivät korjaa "rikkinäistä aivokemiaa", vaan ne **muuttavat aivojen normaalia toimintaa**. Tämä synnyttää keinotekoisen lääkeainetilan, joka turruttaa aivojen tunnesäätelyä yleisesti
2. Serotoniiniteoria ja sen mureneminen
Vuosikymmenten ajan julkisuudessa ja lääkemainonnassa esitettiin ajatus siitä, että masennus johtuisi aivojen **"kemiallisesta epätasapainosta"** – tarkemmin sanottuna serotoniinin puutteesta.
Vuoden 2022 tutkimusläpimurto: Lontoon UCL-yliopiston (University College London) professorin Joanna Moncrieffin johtama kattava *umbrella review* -tutkimus (koottu katsaus aiemmista järjestelmällisistä katsauksista) osoitti, ettei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että serotoniinitasot tai -toiminta olisivat masentuneilla ihmisillä alempia kuin muilla.
Mitkä olivat tutkimuksen keskeiset havainnot?

• Veren tai aivoselkäydinnesteen serotoniinitasoissa ei havaittu eroa masentuneiden ja terveiden ihmisten välillä.

• Serotoniinireseptorien tai -kuljettajaproteiinien toiminnassa ei ollut selkeitä poikkeavuuksia, jotka selittäisivät masennuksen.

• Kokeet, joissa serotoniinitasoja laskettiin keinotekoisesti terveillä koehenkilöillä, eivät aiheuttaneet heille masennusta.

Johtopäätös:Masennus ei ole yksinkertainen serotoniinin puutostila (kuten tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostila). Masennus on monimutkainen biologinen, psykologinen ja sosiaalinen reaktio elämäntilanteisiin, stressiin, traumoihin ja ympäristöön.
Mitä tämä merkitsee käytännössä?
Ei pikaista lopettamista: On erittäin tärkeää muistaa, että masennuslääkitystä ei tule koskaan lopettaa seinään. Lääkkeet aiheuttavat fysiologista sopeutumista ja riippuvuutta, ja liian nopea lopettaminen voi johtaa vakaviin vieroitusoireisiin (kuten ahdistukseen, unettomuuteen, sähköiskuuntuntuisiin aistimuksiin aivoissa eli *brain zaps*), jotka usein sekoitetaan virheellisesti masennuksen uusiutumiseen.
Hidas purkaminen (*Tapering*):Jos lääkityksen haluaa lopettaa, se tulisi tehdä erittäin hitaasti ja asteittain kuukausien tai jopa vuosien kuluessa yhdessä lääkärin kanssa laaditun suunnitelman mukaisesti.

Mulla on edelleen niitä ikäviä röyhtäisyjä. Oon juonut kahvin, mutustin paahtoleivän ja voileipäkeksiä, jäämehun ja glukoosikarkin. Äidin pitäisi tulla ajelee mua ruokakaupoille. Tein listan mitä tarvisi jotain sukkia ja käsienpesuainetta ym nenäliinoja ja puuvillalappuja. Mutta olisi ruokakin ihan kivaa.

Negatiiviset oireet ja kognitiiviset vaikutukset saattaisi loppua jos saisi lääkkeet pois?

Mutta oon nyt 18v ollut jo tässä psykiatrien potilas uhrina joten miten mä enää saisin töitä, että kuka mä edes olen...

Otin tatuointeja niihin paikkoihin mihin hoitsut laittoi noita pakkolääkityksiä ja nyt ne vaihtoi paikkaa johonkin perseen sivuun lantion kohdalle niin tarvitsisi niihin uudet lohikäärme ja käärme tatuoinnit... ihan turhaa, ties mihin reiteen ne seuraavaksi laittaisi jos saisin tatuoinnit joskus valmiiksi... tekee tarpeeksi kipeää kun yrittää nukkua sillä kyljellä.

Mulla on aina ollut masennusviba, en ymmärrä miksi sitä pitäisi lääkitä xD Sehän vain tekee minusta eri ihmisen.

Jos sun valokuvamuisti on mustavalkoinen, niin vain värittele niitä!!!

 Tuoksahdin hieman ruoalta liikenteessä. Jouduin laittaa pesukoneeseen mun olkalaukun. Ostin hävikkiruokaa. Se astia hajosi laukkuun sivuista ja nurkasta.
Kävin nappaa parista akvaariokalasta sekä ötökästä kuvat Zoopet.fi liikkeessä Lielahdessa ja pupusta. Laadulla ei niin väliä, ne tuli vain siihen yhteen peliin. Sain samalla variksen ja harakan bussipysäkillä kuvaan.
Aika monet niisti nenää tai katsoi mua ovelasti kuin olisin jossain huumeissa... itelle tuli sellainen anorektinen ruoan piilottamis- sairauteentyypillinen ajatus- jotenki kun välttelin kotiinpaluuta ettei tarvisi ehkä syödä. Siinä oli jotain pehmeäksi kypsennettyjä kasviksia, papuja, kastikkeessa kanaa ja riisiä...
Oli pakko mennä varatulle ajalle vaikka väistin pajalle menon. Ripulia, oksentelua, rikki röyhtäisyjä (mätä kananmuna) nyt ei enää ole ollut paitsi maha kyllä möyrii ja varmaan täytyy mennä vessaan asioille taas.
Ihan sama toi lääke oikeesti, tappaa mut vaan ja aiheuttaa kaikkea koska se on ympäristömyrkky. Jos lääkäreiden sadut olisi pätkääkään tosia, niin ehkä ottaisinkin kiltisti mutta pakottavat...
Jos koet ettei sulla ole väliä, niin älä vain koe niin!!!!!111 Pah. Tietenkin mä olen masentunut eikä minulla ole mitään väliä, miksi muuten mä tekisin niin kuin teen?
Aamupaino oli 110kilon main, joten on todistettu että sitä kykenee laihtuu. Varsinkin kun tavaraa tulee molemmista päistä ja huutaa kuin ambulanssi eh heh

https://kajsab.livejournal.com/213783.html

Harvinainen satueläin minä

 Olen vähän tutkiskellut mun varoja ja tullut siihen lopputulokseen, että voisin lähteä Rovaniemelle ja ottaa bussin Ranuan eläinpuistoon.

Lähinnä koska talvella ei ole oikein mitään eläimiä mitä saattaisi nähdä. Latasin tollasen pelin missä kerätään omaan huvipuistoon eläimiä valokuvaamalla ne. Tähän mennessä sain kuusi tarraa. Eikä voi huijata oikein näytöltä tai kirjastakaan ottamalla kuvia :/ Sain siis ihmisen, pehmolelun, lohikäärmeen, ampiaiset, ja ekan sai säälistä koiran.

Vähän röyhtäyttää edelleen mätiä munia eli jotain rikkipitoista... hikkaan join veden äsken, mutta eilinen kebab tuli ylös jossain vaiheessa ja sen jälkeen on helpottanut. Kyllä mua palelikin, mutta laitoin patterit päälle.

En voinut tilata kotiin ruokaa normaalisti, koska mun pankkikortti on vielä tulossa postissa uusi. Wolttasin sitten jotain helposti sulavaa, pari banaania ja leipää sen sellattia.

Ihan turhaan aamulla lähdin pajalle, kun en ruokamyrkytykseltäni mitään pystynyt tehdä. Yölläkin nukahdin, ja tää on varmaan eka kerta 10 vuoteen, kun se mun lempparinäyttelijän pitämän liven aikana nukahtaa.

Kai sitä ehkä voisi lähteä ettii jostain varista ulkona tohon peliin... Näin muutenkin pari aiemmin pysäkillä. Vilisee vain mielessä kaikki eläimet, mitä olen nähnyt. Miten ne on ottanut itsestäänselvyytenä, vaikkei niitä edes näe yleensä kaupunkilaisena.

On mulla ollut akvaario, hamsteri, lapsena koirien kanssa samoilla lattioilla taapertanut. Hoidettiin jotain seeprapeippoja kerran. Kissoja on tutuilla, mutta en niistä niin välitä. Ehkä voisin kysäistä naapurilta voinko tulla kuvaa sen kissaa, ei yhtään epäilyttävää...

Jos ruumiini ois temppeli, niin se kebab käveli kyl kengillä sisään

Ruokamyrkytys? Tuli eilen syöty kebab aamusta saakkka kananmuna röyhtäisyinä ja lopulta pönttöön ylen. Ostin ummetuslääkkeen ja riisipuuron kun kävin pajalla. Vähän on ehkä vilu myös.

Harmi. Toivottavasti ei siis ole gastroparanteesi tai mikään lopullinen imeytymishäiriö kyseessä… ozempic voi tehdä sellaisen. 

Pitäis saada nesteitä sisään ainakin? Krapula elämästä. Ehkä jos aamulla ois nähnyt aamupainonsa eikä kiirehtinyt vaan kuntoutuksiinsa, niin olisi voinut miettiä enemmän että nyt on jotain vialla…

Masennusfiiliksien jatkumoa

Katsoin yöllä ebay myyntiliveä. Julkkis alkoi soittaa taustalla My Heart Will Go On ja se oli niin nolo että "onko tuo ovi emoji??!!!1" se jatkoi liveä vielä yhden leluauton myynnin verran.

Kebabin lopun oon syönyt ja join teetä ja join kuplavettä. Yhden hedelmätoffeen löysin pöydältä.

Otin 20 min lämpimän vaahtokylvyn pestyäni hiukset. Vaihdoin lakanat, kuivasin hiukset föönillä. Laitoin yöpaidan.

Pelasin vähän selainpeliä ja poistin jotain yhdeksän gigaa CCleanerilla ja Macista tuli taas inasen nopeampi, kun se ei lataa heti kaikkea välimuistista ym.

Tänäänkin, ihan kuin ei joka päivä, tuli taas "tarjous" miehisestä seurasta. Tällä kertaa sähköpostiin alastonkuva jonkun vaarilta. Ei ihan perinteinen pukki, mutta valkoparta. Että haluan vanhempaa. Joo, vie se toinenkin jalka sinne hautaan. Lolleroo, en mä ole tosissani – ärsyttää vaan kun ei saa rauhaa ikinä. Ihan kuin minä etsisin jotain seuraa. Ihan kuin kaikki olisi mun syytä, että minä herättäisin jotain heidän mielitekojaan, tai mitälie mielikuvitustaan. Syytön mä siihen oon. Jos ei mun äidin ikäinen kelpaa, niin turha tulla mullekaan ehdottelee. jne olisipa mies niin voisi olla incel eikä kukaan nainen alkaisi lähentelee tietenkään (mieluummin kuolisin kuin olisin mies)

Sellaista. Päivän rentoutumiset sun muut. Nukuin melko pitkään taas. Kunnes oikeastaan ilta-aurinko osui silmiin sänkyyn. Nappasin kuvankin.

missä taikuus tapahtuu

syyllinen iltasapuskoihin

Kunhan tulee lokakuun loppu niin laitan violetin hiussuihkeen

Sä tuut ihmisiin pettymään, niin tulet sä vaan

 Höh. Naapuri kutsui auttaa sitä tehdä lasagnea, mutta tässä on ehtinyt jo jauhelihat sulaa ja varmaan vuoka käydäkin uunissa. Ehkä syötykin.
Pelannut Elvenaria. Sain paljon aikaiseksi tavallaan. Joitain juttuja vaan oli kertynyt. tarvi vaan tapella ne palat auki, ja laitoin päällekkäin pari tehostinta, niin helpolla meni. Oikein tyydyttävä klikkailu sieltä.
Söin aamupuuron, matchaa, lämpimän voileivän ja loput konvehdit... jos kuitenkin saisi takuueläkkeen niin voisi tilata ruokatarvikkeensa. Sekä maksella osarien jäänteet.
Noni, tekstari tuli että sai uuniin sen. Voi höh. Olisin auttanut. Tehtiin silloin kerran pitsaa yhdessä ja annoin sille puolet. Ei kai sitä voi nyt odottaakaan, että toinen tekisi vastapalvelusta. Huoh...

Kaipa sitä pitäisi lukea kirjaa. Jos et joka päivä lue kirjaa, niin mitä edes teet elämälläsi? Mietin just. Yksi kirja oli ollut kesken 2021 alusta joten sen kahlasin äänikirjan loppuun skipaten sekä yhden helppolukuisen myös nopsaan 1,75x tai jotain? Merkkasin goodreadsiin luetuiksi kaiketi 2026.

Eilen kävin stickerswap.club sivulla ja lähetin Teksasiin tarroja noin 40kpl mutta taisin unohtaa postimaksusta yhden ulkomaan postimerkin ja nyt toivon vaan ettei se tule takaisin... joutuisi ehkä tekee uuden 3e postimaksun siihen päälle jnejne Se kyllä oli silleen hämmentävä maksu.

Sitä voisi myös pelata ton pokemon liigan läpi moonissa 3ds:llään... Pakko keksiä jotain, kun en keksi mitään. Tekemistä, sano. Kirjoittaa uudelleen yksi kirje kun siitä tuli niin lyhyt että yksi sivu molemminpuolin. Valituksen sinfoniaa taas elämästä, eikö? No ei se mun savuinen chardonnay olisi minkään naudanliha lasagnen kanssa sopinutkaan

Kuvituskuvaa

 Vitun instagramin tekoälymainokset. Sulkupalvelu esti neljäntoista euron veloituksen. äksdee. Eli tupakkiaskin verran olisi mennyt turhaan sontaan massia jos eivät olisi kieltäneet. Kajsa ei tarvitse tällaisia! Kaikesta huolimatta toivottivat hyvät jatkot.

Kävin tänään viemässä pullot kauppaan. Palautusrahoilla ostin konvehtirasian. Elämä on kuin suklaarasia, vai mitä? Koskaan ei tiedä milloin raha ei kelpaa...

Vein roskia myös ja toin jotain varastosta ja vein sinne yhden laatikon.

Piirtelin kirjanmerkkejä ja luin suomalaista dystopiaa 2010-luvun alusta. Leikin tekoälyllä aamusta. Karhu aiheisen videon tein ylläri pylläri. En saanut yöllä nukuttua eikä ollut univelkaakaan. Aivot oli vaan zen.

Nyt on sunnuntai, eikä sunnuntaisin tule postauksia mutta ehkä teen poikkeuksen.