Vaihteeksi tuo tunne, etten ansaitse elää. Hikoilin ulkona polvet ja käsivarret paljaana ja silti otsa hikoili niin että hiukset kostui sivuilta. Kukaan muu ei ollut pukeutunut niin kevyesti, joten se nolotti.
Kannoin vain 2,5 kiloa kaurapuuroa kotiin. Sillä aikaa kun olen nukkunut, niin ilmeisesti elämänkoululaisia ei saa estää facebookissa, koska ne on jossain moderaattoreita roskalava Hervanta -ryhmässä. Voi vittu miten noista ylipäänsä mielenvikaisista pääsee eroon. Eikö ne voisi vain tappaa itsensä.
elämänkoulu=sulla ei ole enää syytä elää jos laitat ton profiiliisi
Sitä paitsi hyvää hyvyyttään ei kannata mitään tehdä, koska ihmiset vaan raivostuu sulle ja sitten ne estää ettet saa tehdä enää, mitään hyvää. Niin se maailma vaan toimii. Epäreiluuden suurvoitto.
Keitin kahvia, naapuri soitti. Yritän jotenkin parantaa omaa mielialaa mutta aina ei jaeta nallekarkkeja tasan...
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"