Mulle tuli eilen kirje, jota en ole ehtinyt avata. Ei sillä että suunnittelisin paljoa noita tunnin pituisia oppitunteja, mutta kyllä mä niitä joudun miettii. Eilen ne sanoi, kun kysyin mitä ne haluaa tehdä huomenna, että haluavat lukea ja kirjoittaa.
Kävin illalla katsomassa Dark Phoenixin.
Herääminen oli vaikeaa, ja mietin pystyisikö ottaa vapaapäivän nyt jo mutta sitten join kahvia ja sain vaatetta päälle. Tänäänkin on kylmä päivä, kylmempi kuin eilen...
Toisaalta se elokuva oli oikein hyvä, paras. Mutta se oli melko lailla viimeinen X-men ja ne on nyt kaikki, nähty ja vaikka feeniksi oli mun lempparihahmo Stormin lisäksi, en tiedä olisiko pitänyt nauttia enemmän tosta elokuvasta tjtn
Leffalipun sain jostain kyselyihin vastaamisesta ilmaiseksi, ja nyt ei ole enää lipun lippua.
Koko keittiö on kahvinpuruissa, kun olin antanut kahvimitan hautautua säilytyspurkkiin, ja siirtelin kahvia purkista toiseen. Ei se mitään. Vähän niin kuin se, kun pesee vahingossa hiukset jollain väärällä aineella. Ei huomaa ottavansa väärästä purkista tavaraa ennen kuin on liian myöhäistä.
Katselin jotain lesbopornoa pornhubista, sekä mulla oli kegel kuula housuissa koko matkan leffateatterille... Otin sen veskissä pois kylläkin. Toivottavasti olin ainoa joka kuuli sen äänen. Se siitä ilosta. Siinä kuulassa oli jotain vikaa, tai sit mun mielihyväreseptorit on vaan viottuneita.
Ei tunnu siltä, että eläisi elämänsä parasta aikaa jos tiedätte mitä tarkoitan. Finnkinon Leffapelissä oli muistipeli, jossa seurata korttien paikkoja, pistää mieleen. Olen melko varma, että muistin oikeasti ne paikat mutta se peli ei vain uskonut että valitsin samat kortit mitkä oli oikea vastaus, vaikka olisin, ne ihan samat valinnut mitä se näytti valkokankaalla. Voittaja sai 5 oikein, minä kaksi ekaa... epä- ja -reilua. Puolueellinen muisti.
Tunnin päästä olla taas niiden lasten luona. Olisiko helpompi jos voisi tulostaa netistä jotain valmiita tehtäviä!! Mutta mun tulostimessa ei ole oikein musteita. Jos kysyisin rahaa niihin nyt jo, niin musteet ehtisi saapua ehkä ensi viikolla??
No mutta joo. Tämä kotiopettajattaren elämä. Ei välttämättä kovin normaalia tässä yhteiskunnassa. Onhan ne.... arabiankielisiä tamperelaistuneita lapsia. Ja se että ne haluaa oppia englantia vielä on aika mielentärisyttävää.
Muoks.
Lapset kipeinä, saan siis pitää vähän lomapäiviä. Voi ei..
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"