Siinpäs meni lauantai ilta mukavasti koneella istuen ja selaten läpi tori.fi:tä.
Mulla on vaihteeksi jälleen taas menkat, tupakit loppu ja yksi suklaapatukka tossa jäljellä vieressä.
Kyllä mä sentään astiakaappia järjestelin, ja näköjään roskiin on heitettävää, ainakin koko eteisen verran. Millä sitä ikinä tekisi mitään? Tulevaisuuden minää varten?
Asuminen tässä yksin on niin hullua. Tuun mökkihöperöksi. Toi ylimääräinen huone kalvaa mua. Sekä se, että mitä teen lopuilla tavaroilla. Tilasin aliexpressistä toimistotarvikkeita. Myyn nallepuh-mukeja. Syön kokonaisia savustettuja silakoita ja heitän päät menee.
Sillisalaattia. Voisi aivan mainiosti yhtä hyvin selailla feissarimokia viisi tuntia. Tai katsoa youtubea viisi tuntia. Jaa niin mutta enhän mä ennen pystynyt keskittyy kuin vain tunnin yhteen hommaan. Yksi elokuvan katselu on taas kesken muuten
Siinä on se näyttelijä siitä Tähtiin kirjoitettu virhe. Kuuntelin sen soundtrackia ennen kuin näin koko pätkää ja alkoi jo sekin itkettää. Haukuin yhtä lukiolaispoikaa sen näköiseksi koulussa, kun erehdyin tupakkipaikalla juttelee.
Mä siis. Koko maailma on sun suljettu osasto, ja sun pakkolähete tuli kohdussa....
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"