Mun elämään ei liity se pedofiilibändi mitenkään vai miten-se-menikään. Mä olen kärsinyt jo tästä mun merkityselämyksestä (psykiatrin keksimä termi). Ei tarvitse tulla spämmää sitä niiden nimeä kommentteihin. Olen liian herkkä. Tai ainakin olin vielä joskus.
Elämä helpottui paljon koiran kanssa kun alistin sen kerran. Niskaote kunnes se lakkasi näyttämästä hampaita ja rauhoittui. Sitä paitsi olin sängyssä niin tuskin kärsi herra paljoa. Täytyi vaan näyttää kuka oisi pomo. Vihaan rajojen asettamista ja kurinpitoa. Miksei vaan voisi olla pennun kaveri?
Juon aamukahvia ja söin puuroa. Lainakoira nauttii luuta tossa aamupalan jälkeen ja kai me kohta mennään pissille ulos. Eilen se päästi hissin eteen pienet innostuneet pissit kun naapurin höpsähtänyt rouva tuli tervehtii. Puhuttiin siinä ja vähän suutuin mitä naapureille voi tehdä ja ei voi tehdä. Ettenkö muka pystyisi pärjää koiran kanssa. Hopsankeikkaa!
Nukuin jotain kymmenen tuntia ja kylki tuli kipeäksi. Alaselkäkin tuntuu kuin menisi rikki luut kohta. Kaikesta colanjuonnista varmaan luut hapartuu kuin jossain osteoporoosissa. Alan olla iänikuinen. Painoa oli 123 kiloa aamulla. Kävellyt keskimäärin neljä kilsaa päivässä. En ole tänä aikana sheivannut mun alapäätäni? Se on eka kerta sitten 2008 kun en vaivaudu. Melko hento puska mutta useat karvat kasvaa kaksosina vierekkäin. Sit mulla on hs-taudista pehvassa jokin iso patti poskien välissä. Tarvisi kai laittaa noita voitehia. Ylipainot ja masennukset pahentaa rajusti.
Tänään pakko jättää lainapentu kotiin ainakin pariksi tunniksi kun käyn terapiassa. Se haetaan varmaan perjantaina iltaan mennessä.
Mikä olisi tärkeää? Ei mikään. Vahvinkin sortuu ja heinät heiluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!