Jos sellainen diili että sä et kuuntele mua niin mä en kuuntele sua

Hello blogi. Kirjoittelen kaikkea mutta en julkaise. Tänään tuli pari kirjaa dhl:n kuljettamana mulle kotiin 2019 vuoden kirjoitukset. Kaiketi olen levännyt paljon. Katsonut hömppää. Yritin piirtää. Ostin ruokaa mutta olen syönyt vain herkut päältä. Ehkä teen makaronisörsselin joku toinen päivä. Vielä huominen aikaa toipua ja sitten, pelaa sulkapalloa kaverin kanssa. Elämä on paskaa, ihan arvotonta... Kaikkea pientä kiusaa keksii itselleen. Niinkuin kuluttajapaneelin pisteet pitäisi käydä kattoo että tilaanko jonkun tavaran kun ne siirtyy pelkkiin lahjakortteihin. Täällä arvoin pari lahjakorttia joskus. Kaikkeen voi käyttää oikeaa rahaa tiätteks.
Pitäisi heittää tavaroita roskiin kait.. unelmoin omasta sohvasta vaikka en edes käyttänyt mun mustaa nahkasohvaa kun tulin siinä nukkuessa aina kipeäksi, sekä kiroan että eksä sai tekee reklamaation mun tonnin sängystä. Pää räjähtää ja ahdistaa. Kaupoilla tunsin itseni edes vähän ihmiseksi vaikka aivastelin hihaani räkää.
Voisi poltella kynttilöitä. Voisi osallistua inktoberiin vaikka kuu on jo puolessa välissä. Tämän päivän wild prompti ei sanonut mulle mitään. Oxfordin sanakirjaan on taas lisätty uusia sanoja joita en tiedä. No-mo-phobiasta puhuttiin eilen lontoonradiossa. En kyllä tiedä miten voi pelätä olla olematta ilman puhelinta, senkus ei ole. Mutta niin kuin sanoin niin pää räjähtää... tänään monesko kerta jo. Ehkä olen niin tukossa. Yritin mitata kuumetta, mutta en päässyt edes 37:aan.
Jeejee, tilasin kylpypyyhkeen ja digitaalisen hyppynarun pisteillä ja jäikin vielä puolet. Keskittyminen hetkeksi vie kaiken paskan pois..