silmät sumenee samoin kuin teksti edessäni

En nukkunut edellisyönä mitään ja nukahdin naapurin sohvalle pariksi tunniksi. Sinne alkoi lappaa muita naapureita kaljan perässä ja olin hetken seurassaan, mutta pakko päästä kotiin, nukkumaan. Sain hitusen hierontaa mun sulkiksen väsyttämille lihaksille. Menin perjantaina aamupäivästä tilaa pitsan ja oli huono olo ennen sulkista, mutta pärjäsin. Pääsin kotiin ilman bussimaksua kun laite oli epäkunnossa. Kävelin vielä Lidlin kautta kotiin, ja söin pussin juustosämpylöitä lopun pitsan lisäksi mikä oli vähän typerää. Katsoin jotain läppäriltä ohjelmaa ja jätin tän päivittää itseään. Vein roskat. Tämä siis eilen...
Tänään kaverin kanssa iltapäivä vielä ennen kuin riisun koristeet pois, pyhäinpäivän halloween meiningeissä, siemaillaan viiniä sivistyneesti ja mitä nyt keksitään. Pitäisi kai siivoilla täällä vielä sitä ennen jos vaan voi keksiä vielä jotain järjesteltävää esim. hiukset puhdistaa lattiakaivosta kylppärissä tai vaatteita lattioilta ja tekisi tilaa olla.
Aloitin yhtä päiväkirjaa toissapäivänä, liimannut sinne niksipirkan ohjeista kuitteihin ja tarroihin ym siitä voisi tulla ihan jees muisto.
Olisi kiva jos löytyisi sohva jostain että voisi istua ja lukea kirjaa tjtn viihdyttää ihmisiä. Roskalavalla fbs olisi ollutkin mutta hakeminen oisi mennyt ensi viikolle.
Kolmen tunnin päästä nähdä mun best buddies kamua ja aivot toimikaa mitä kaikkea tässä pitikään tehdä. Imuroida? Pukea? Aamupala? Meikata? En ole erityisen kankea vaan rentoutunut. ehkä siksi tai kiinnostuksen puutteesta en keskity... Laitoin silmänalusgeeliä jossa on kofeiinia ja otin hörpyt energiajuomasta... ehkä siinä syy taas. Ei mitään kovin hyödyllistä, vain tapauskertomus. Noh, kai mua kehuttiin että olen aina oma itseni ollut.
Kaverin kanssa suliksessa tuli vähän riitaa, kun halusin nopeasti vaihtaa vaatetta ettei tuu kylmä ja jotenkin en osannut sitä kertoa vaan toinen alkoi itse pukea lämmintä vaatetta päälle ja käski mut istua alas tpaidassa ja kylmänhiki virraten lasit huurustuen penkille persettä ja syytti, minua, itsekkyydestä vaikka hänen ei tarvinnut kuin pukea lisää. Lupasi kuunnella mua ensi kerralla.
Että sellaista hätäilyä taas muka. Jos mulla on jokin hoppu, niin yleensä suusta tulee vaikka mitä pieniä valheita miksi mun täytyy saada tahtoni läpi, vaikka en sen paremmin tiedäkään vaan se pääsyy naamioituu, miksi teen niin kuin parhaaksi näen. Se on vähän niin kuin silloin kun mitä epäkiinnostuneempi toinen on mun jutuista niin sitä enemmän yritän tehdä vaikutusta ja olla hauska ja puhelias ym yrittää... joidenkin kanssa se vaan on turhaa.