Löhönnyt uudella sohvalla. Latasin cityklinikan uuden sovelluksen (applikaatio hahha) ja sit laitoin kelaan viestiä että miten saan eteenpäin kun tartten yläluomileikkauksen ja lihavuusleikkauksen kun ei oikein kerrota miten toimia kun kuitenkin täytän ehdot noille. En mä heti mitään vaatisi, menen ehkä huomenna lääkäriin kysymään voiko saada antibioottitippoja silmään kun ei ole itsestään parantunut parissa viikossa näärännäppy luomessa. Se on mun huonossa roikkuluomessa... syy miksi se roikkuu on kun itkin joskus kymmenen tuntia putkeen ja sitten kun yöllä yhden aikaan turvonnut silmät aloin nauraa hullunnaurua niin oli jo varmaan myöhäistä? En vieläkään tajua miten voi itkeä itseään uneen. Jos se on sanonta? Lukiossa yksi kaverikaan ei uskonut että sydänsurut sattuu sydämeen oikeasti mutta hän oli silloin kuulemma eri ihminen. Ja ahdistusta se jotain ehkä sitten on päässä sitä vikaa kun miettii poikia ja sydän musertuvan tuntuu. Tosin eka kerta kun oikeasti ahdisti johtui masennuslääkkeiden aloittamisesta. Seuraan hakeutuminen lievensi asiaa.
Tein tänään suklaamannapuuroa, katsoin elokuvan Official Secrets tms Keira Knightley esitti Katherine Gunnia tiedustelu draamassa. Briteissä vaihto-oppilaana piti lukea Spies niminen kirja ja löysin sellaisen pääkirjastolta, avasin sen ja luin alkua niin sen opettajan ääni kaikui vielä mun päässä miten hän luki sen. Että sellainen efekti, ei varmaan enää olisi mahdollista.
Niin ja aamulla virkkasin itselleni kaulakorua puoli tuntia. En vaan sit jaksanut tehdä mallia loppuun asti siihen hämähäkinverkon niitä lankoja. Huomenna illalla johonkin kauneusiltaan jossa jaossa lahjakorttia kuudelta ja sit perjantaina suliksen jälkeen kakkukahveille. Viikonlopuksi ei kai ole mitään onneksi.
En tullut edes kipeäksi vaikka hilluin ulkona eilisen venaillessa hinausautoa ja sohvaa hakiessa, kattomassa ettei käymässä ollutta autoa varastettaisi, käymässä vapauttaa mun kantajat velvollisuuksistaan kun yksi hullu ämmä huusi niille kun sen äidin puhelimesta loppui akku ja se lainasi "taloyhtiön sähköä", "ei hätätapauksia ole" jne vihaa lapsia se kiukkuinen mummeli joka on ekasta muuttopäivästä saakka tänne ollut mua vastaan ja menisi jo vainoamiseksi -kunhan sen kiinni saan jostain tollasesta.
Eikä siinä sitten!!! Elämä oli tuli meni
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
ticker
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!