Ahdistava määrä roinaa mulla. Annoin pois pari laitetta ja tyyppi väitti ettei ovikelloni toimi ja oli korjaavinaan sen. Sain tuplapatukan vaihdossa popkornikoneesta sekä vohveliraudasta. Olin aamulla ehkäisyneuvolassa ja kotona olin jo kun mun aika olisi oikeasti ollut vasta. Sinne meni murheet niistä asioista kun vakuuteltiin että kaikki oli okei. Verenpaineet pomppasi kattoon mutta sanoi että niin kaikilla muillakin siellä kävijöillä!
En tiedä edistyykö tämä mitään mun tavaroiden vähentäminen. Ei oikeastaan. Panikoin ja hämmennyn ja väsyn kaikkeen. Kanahäkissä ei ole mitään. Parveekkella ruosteinen grilli sekä kukkalaatikoin pidikkeet. Huolettaa mihin kaikki mahtuu. Huomenna pesen pyykit. Onneksi matkalaukkuja on kolme ja kai noihin pahvilaatikoihin jotain mahtunee. Kirjat painaa kuin synti. Harrastukset on oikeastaan lopetettu ja telkkaria en katso niin mitä jää? Päiväunet...
Mielessä piinaa ja kalvaa kaikki mulle sanotut epäkohteliaisuudet sun muut vinoilut ja vittuilut. Ei saa unta, pyörryttää ja mahanpohjasta ottaa, syö vähemmän. Epäreiluinta on että maailma jatkaa menoaan.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"