igwidget

Translate

lauantai 11. tammikuuta 2020

Mielenterveyslakia vähiten rikkomatta

Elävöidyin kun aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Kiitti vain osastolääkäri. Mulla on kauhea jano, kun luen ääneen tuota päiväkirjaa, se on niin kuivaa tekstiä. Kurkkua kuivaa. Siinä ei ole paljoakaan päätä eikä häntää. Aika vihainen olin että jouduin sinne osastolle. 100 askelta käytävän pituus. Hoitajille, poliisille, lääkäreille, sukulaisille, jokaiselle joka rallatteli tai huuteli että mua tullaan hakemaan. Syötetään paranoidisuutta jättämällä yksin syrjäytyteksi. Sama asia. Stigma on voimakas kaikkia 1% mielenterveys potilaita vastaan...
Ainoa sairaus mikä mulla oli 2009, oli mun mielestä akne. Halusin luottaa omaan aivotoimintaan. Mulla oli jotain laihdutusgeeliä. Painoin alle 70kg. En käyttänyt silmälaseja vaikka mulla oli jotain -3 etten nähnyt kauas jonka lisäksi hajataittoa. Lähinnä lopetin käyttämästä silmälaseja, koska luin Dianeetikan kirjasta että se on hoidettavissa. Mokoma uskonlahko skientologia.

Etsiskelin eilen netistä kenkiä. Mulla on latteat isot jalat. Laihduttaminen ainoa hoitokeino sen lisäksi että leikkauttaisi jalan luita. Naisten koot loppuu 41:een.
Yksikin vamma vielä oikeesti?

Olin hetken livenä live.me sovelluksella. Siellä oli yksi tuttukin toivottamassa "huomenta". Viime päivät menneet ohi nukkumalla vaikka pitäisi pakata ja siivota koko kaksion kaapit ja hormit lattiat jne. Eilen vain puhdistin viemäriä etikka+ruokasooda yhdistelmällä. Nenäkarvat taisi myös käpristyä kun käytin ihan kaiken etikan ja soodan.
Pitäisi jaksaa olla söpö. Varmaan olenkin. Kuka muu olisi minä, jollen itse. Ääh. No mutta uusi jakso on laitettu podcastiin. As a matter of fact!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!

ticker