Parisataa sanaa runoja tänä iltana. Halusin kertoa kuusta. Kovista kanamuna -hemmoista, -tai kennoista. Tulin vihaiseksi koska vihaan runoja. Etsin pitkään sitä kierrevihkoa jossa oli runojani neljänneltä luokalta, kannessa mustalla pohjalla hymiöitä. Löysin vain pehmoporno fanfiktiota Kalkaroksen ja Harryn väliltä. Siltä ajalta on paljon vihkoja.
Olen muutenkin katkera elämänmenosta. Nimetä nyt sitten teos "Annettu elämä, mitä lie" siihen malliin että kirjoitan mitä huvittaa.
Psykoterapia oli ihan kivaa. Lupasin tuulettaa kunhan pääsen kotiin, ja en anna tulla liian kylmä.
Pilotin lettering pen käytössä. Useat kirjoitukseni oli lyijykynällä. Ennenjulkaisematonta juttua, en kyennyt lukea. Etsin runoja.
Miksi? Sain myös artupia sovelluksesta sähköpostia tekisinkö kalligrafiaa. Kauheat projektit muka nyt. Runojakin saa tehdä vielä tuhat kertaa lisää. Ai miksi? Että saan ilmaisen kirjan! usbn numeroilla on merkitystä!
Vai onko sittenkään millään tarkoitusta muuta paitsi minkä annamme sille oman kokemuksen ja tulkintamme kautta.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"