Vartin pesin tiskejä. Viisi minuuttia hinkkasin hellaa. Sitten keitin kaakaota. Aamulla heräsin seitsemältä pelaa Animal Crossingia, uutta peliä. Muistin ettei kannata elää, menin takas nukkuu. Näin unta että yksi opettaja oli levittänyt musta kaameita monimutkaisia huhuja kaikille jotka sitä kuunteli. Tytöltä joka oksensi karkkia ja kokonaisia parsakaaleja ja mä myöhästyin bussista kun se oli vika asiakas siellä herkkukaupassa.
Soittelin kaverille. Sitä ahdistaa etenkin iltaisin. Mä laitoin illalla viestiä sille jostain turhasta. Niin, tulpasta keittiön lavuaariin. Ei paljoa lioteta mitään käsitiskejä kun vesi karkaa.
Löysin käsidesiä.. jos mun palasaippua loppuu jossain vaiheessa Tai No kaikki loppuu joskus. Ikiliikkujahan tämä yhteiskunta ei ole. Luonto se vaan veivaa viiruksia meille ihmisten märkämarketeissa. Älä anna luonnolle tilaisuutta, koska se vie koko käden.. joka paljastuu lopulta sen omaksi kädeksi.
No mutta viis veisut taas kirjoittamisesta. Juon loput kaakaot ja mietin mitä teen nyt kun uusi lempipaita on pesussa. En edes pessyt sitä ensin. Hah.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"