Oon ottanut tavaksi nyrkkeillä ja ostinkin käytettynä ton switch pelin, jonka ohjaimet kädessä huitoa ilmaa, että saa pientä hikeä pintaan kuntopyörälle hyppäämisen lisäksi. Liikaa ehkä syönyt, en oo pitänyt kirjaa, juonut teetä ja kohta 1,5 litraa kasviuutejuomaa makeutusaineilla huom. pitkästä aikaa. Piti ostaa pari viimeistä vihreetä askia röökiä ennen kuin loppuu se haitallinen touhu.
En oo kokkaillut mitään, tehnyt muusia jauheesta enkä edes lämmittänyt kalkkunanakkeja, leivän päälle halvinta launtaimakkaraa ja valmiiksi viibaloitua juustoa ja ehkä maksamakkaraa. Lisäksi roiskeläppä. Loput suklaalevitteestä aamupalaksi. Välipalana suklaarusinoita. Monta kuppia piparminttu ja sitrus/inkivääri teetä hunajalla.
Mitäs sitten... ruutuaika viime viikolla keskimäärin 8tuntia päivässä monimuotoista pelailua ja viihdettä. Pitäisi jokin älypulmapeli keksiä ettei älyni köyhdy vaikka onkin virikettä. Sekin on taito osata sudokuja ym laskea 300➗8
Ja mitäs muuta ihmetellytkään. Asiat johtaa toisinaan eteenpäin. Mä jään omiin jalkoihin tuleen makaa jne sanomattakin selvää että vasta vanhana kuuluisi muistella elettyä elämää ja mulla kovin paljoa hyviä muistoja mitä muistella ei edes ole. huom. ei sekoiteta siihen etteikö elämänkokemusta. Oot jollekulle aina syy mistä puhua terapeutille. Etteikö kaikki juoruaisi tai tekisi asioita juostakseen muita juttuja pakoon. Hyvä motivaatio maanantaisin toi mun psykoterapia toisaalta. Ne joilla on väliä eivät välitä ja ne joilla ei oo väliä, välittävät liikaa. Kaikella on merkitystä, koska kaikki koostuu alkuaineista, kato vaikka niiden järjestystä taulukossa. Toi on siitä dan brownin kirjasta jonka oon lukenut enkuksikin jossain välissä.
What's the matter? Everything's the matter! Those who matter don't care and those who care don't matter.
Syön sanoja. Laitan niitä järjestykseen. Mutta koska en ole järjestäytynyt vaan epäjärjestäytymyksellinen, niin ehkä mun ongelmat on erilaisia kuin niiden jotka vaan jahtaa seuraavaa hyvää oloa. Maistuihan ne sanat ja monessa mielessä kun kerta oon niin jakomielitautinen enkä osaa kirjoittaa. Syntymävika jota korjaillut pidemmän aikaa. Joo ei mulla tosiaan muuta kuin neguja muistoja. Tällaisella kukkakaalilla päässä vaan itserakkauteni ja öö, noh, rakkaalla lapsella olisi tietty enempikin nimiä. Vähän kuin unelmoisi hereillä satunnaisia aivopurkauksia.
Enkä mä sit pointtia saanut tänään aikaiseksi. Kauniin kuvan taivaasta maalasin osoittaessain sitä luurin kennolla.
 |
| photoshop halusi nauhoittaa mun näyttöä mutta kielsin sen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!