Edelleen järjestellyt täällä siten, että koiran hampaisiin ei ulottuisi... mutta annan vielä itselleni aikaa tohon hommaan. Huomenna tosin menen kaverin luo illemmalla. Niin mikäs tässä. Pöydällä kauhea määrä tavaraa ja kaikki syömävälineet likaisena. Pesin vähän tiskejä mutta jätin loput kun tiiän ettei astiakaappiin mahdu.
Kolme kilometriä päivässä tulisi oleen "a walk in the park" eli läpiheittojuttu muutaman päivän. Esimerkiksi.
Mulla on vielä yksi paniikkirööki joita ostin eilen ja yksi kalja kaapissa. Juustosämpylöitä pussillinen taisi olla liikaa vetää kaikki. Sitten tein pienen annoksen sitruunakiisseliä jälleen. Se olisi niinku iltapala.
Huomasin että reidessä oli taas jokin patti ja laitoin siihen voidetta mutta alkaa viimeiset tipat pikkuhiljaa olla käytetty reseptivoiteita. Varmaan stressi kun ei nukkunut viime yönä.
Tuntuisi että sitä oisi vähän pyörällä päästään välillä. Ei huimausta, pikemminkin että olenko vetänyt jotain mutta en ole. Tai jotain tuskaa olemassaolosta.
Tossa animal crossing pelissä pystyisi jo sukeltelee ym mutta en ole avannut sitä peliä sen jälkeen kun viimeksi. Aika menee niin nopeasti. Unohdun.
Mitäs muuta. Muistaa omat neuvonsa. Pienempään tilaan ja kaikki käden ulottumattomiin. Käsi kun se ottaa niin se tottuu.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"