Tiedostan että valkoinen ruutu houkuttaa mutta onko sen oltava niin tyhjä?

 Sunnuntaisin harvemin tulee kahta kirjoitusta, välillä jää välistä. Tänään oli vähän paskempi päivä. Ei ole vuoteen ainakaan ollut tällaista bulimia meininkiä. Halvat huvit, vaan parillakympillä tarvikkeita ja Birdy soimaan. Tietty silmät on punaiset ja nenä tukossa. Herkkujakin jäi. Mun piti kaupassa sanoa jokin tekosyy herkkupäivästä kauppiaalle tai myyjälle kuka nyt olikaan. En sanonut. Kyllä mä kai tiesin tämän. Epäilin. Juustonaksuja, jäätelöä, suklaalevitettä paahtoleivällä, maitosuklaa nappuloita ja cokista. Oi voi. Tikulla silmään joka tällaisia asioita kuvittelee pystyvänsä hallitsemaan.

Katsoin leffaa ja samalla söin. Varmaan suuri osa kaloreista imeytyi ja nyt on hitaammalla ruoansulatus. Olin kyllä tyhjä jo ennestään, että en tiedä mitä yritin. Lannistumineisuus maksimutus.

Eipä näy päälle päin syömähäiriöt ei. Pullamössöä en syö tai karkkeja (muuta kuin suklaa) yleensä. Heittäisin kai suosiolla loput menemään jos tuntisin itseni yhtään paremmin tai taskuni. Joo eikä tässä nyt sitten... plakin poisto hammaslääkäriin on varattuna sekä reikien varalta ensi kuussa toinen. Mitä muuta mainitsemista olisi tällaisessä itsetuhoisuudessa.

Hyvä olo, paras olo, itku pitkästä onnesta. Se on sellainen spiraali kohti tyhjiötä jossain pohjalla. Liikaa kirjoitusta aiheesta johon Nälkäpelissä oltiin keksitty ratkaisu. "Juo tästä, käy vessassa, kohta voit jatkaa taas syömistä" -juoma jostain juhlakohtauksesta. Kuluttaminen on niin superia. Ekstraa. Spessua. Vie aikaa olla niin loistava. Masentaa sitten kun huomaa että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa, vai miten se katinkulta menikään sanonnat.

Onneksi ei ole varaa sotkea tähän alkoholia vielläpä. Sokeria sokeria ja suolakin on sokeria. Hiilivetyjen tuhlausta. En enää henkostakaan kenenkään ilmaa jaksaisi tuhlata asiasta kirjoittamiseen. Taputeltu ja kuopattu.