Omalle työllemme arvon annamme

Mitä mun piti ja miksi mä olen täällä blogissani. Hohhoh. Söin jokusen siivun kalkkunamakkaraa viimeisen leivänpalan päällä ja join melkein viimeisen virkistysjuoma pullon partsilta missä ne on ollut kylmässä. Röyhtäisin melkein samaan hengenvetoon jonkun työmiehen kanssa, tosin hänen kuului katolta kauemmas.


Tulin sisälle ja laitoin puhelimen lataukseen. Käytin puhelimen akkua tehdessäni Köyhien radion instagramiin stooreja ja yhden postauksen. Facebook ei ole hallussa, tai siis sinne heidän sivulle, en laittanut mitään. Halusin vain jotain tehdä, paltsun sijasta, hahah. En ole puhelias sinne. En tod. Pää särkee kun mietin paljonko asiaa noilla on. Tuskin itse olen korkean toimintakyvyn ihminen. Jos olisin niin mulla olisi tutkinto mielenterveysasioistani. Mun taso on laskenut jonnekin ettei mitään rajaa lannistuksella.



Köyhyys, hih. Latautunut sana. Itsellä on tänään muutama sata euroa vielä tilillä kun tuli eilen asumistuki. Oli pakko tilata vaatteita kun olen käyttänyt loppuun kaikki. Saisi sen minimalistisen vaatekaapin vai mistä minimalistit kuten Marie Kondokin aina suosittelee aloittaa. Vain koska en osta vaatteita, ei tarkoita etteikö myymättömiä vaatteita menisi roskiin. Sama ruoan kanssa, siis.

Telkkari on auki tuossa. Sen piti päivittää smart hub, mutta väittää edelleen, että "aloitetaan". Joskus tekniikka vaan pettää ja niiden jotka omistaa alustat huvittaa enemmän olla huvipursillaan, ei ne ihmisistä välitä tai mainostajista, niistä jotka tekee sisältöä. Tarkoitan sitä kun Facebook oli alhaalla jne mikä mun elämään juuri vaikuttanut. Mua sensuroidaan läskiyteni takia muutenkin enkä näy kenellekään. Läskifoobikot perkeleen saatana.

Mutta niin? Voisin ehkä laittaa kirjettä menee Amerikkaan, ellei se swap-botin yksäriä laittanut ehdottomasti halua aloittaa. Aamun tutkailin eri swappeja mitä oli tarjolla osallistua siellä. Yhteen ilmoittauduin, käytettyjä postikortteja laittaa menee viisi. Voisin laittaa vaikka kuinka monta?



Mitäs kaikkea muuta...