Liikekannallepanolle kaikki kykenemättömät

En pidä kirjaa mitä syön. En pidä päiväkirjaa. Mainitsen täällä toki jotain asioita.
Mulla on nenänpielessä huolestuttavan punainen ihottuman alku ja naama on muutenkin kuiva.
Katsoin tänään 10 jaksoa tähtiensota sarjaa. Kävin viemässä postia laatikkoon, ja ostin limsaa ja sen pullava uutuuden suklaalevynä. Pitäisi 

• viedä roskat, 
• pahvit kierrätykseen ja 
• joulukoristeet varastoon. 
• Tekisi mieli hakea viinaa,
•  saada naapurilta takasin mun kukat. 
• Pitäisi myös tyhjentää matkalaukkua ja laittaa ne sisäkkäin ja pois tilaa viemästä. 
• Hakematta on yksi paketti ärrältä.

Tein tänään popkornia, olen syönyt leipää ja kaakaao ja vedin ne suklaat. Mutta siis syömättä oleminen ei auta. Jos kalorit on parisataa päivässä vaikka viikon ja laihdun pari kiloa, niin seuraavana päivänä syön mitä tahansa, niin olen taas alkupisteessä.
Järkevintä olisi yrittää ehkä lisätä liikuntaa, ettei menetä lihasta? Ja mun pitäisi juoda oikeasti vettä todella paljon enemmän. En vaan saa juotua...
Pesin aamulla hampaat. Pitäisi ottaa cpap käyttöön mutta siinä laitteessa on varmaan jokin korona. Jos pesen letkut illalla niin ne on märkiä enkä voi nukkua siltikään laitteella.
Nukahdin meditoinnin lopuksi ja nukuin kauhean pitkään. Eli unirytmi alkaa jo korjaantua entiseen. Ei se ole minusta johtuvaa, syytän talvista pimeyttä aamuisin.
Sitten pitäisi muokata tota mun ostoslistaa kotiinkuljetuksella S-ryhmästä siten että ruoat riittäisi mutta että etten tuhlailisi yli varojen tai mitään herkuttelisi jotain, mutku vaikea tilata edes mitään epäterveellistä tässä Maassa.

***

Ja toisekseen, oon liian kätsy kärsii kaikkea sitä mitä muut minussa näkee. Nautin todellakin täysin siemauksin sellaisesta, mikä muiden mielestä muuttaisi heidät kyvyttömiksi tehdä... mitään?
 Kognitiivisen tason laskua, syrjäänvetäytymistä, tunteiden latistumista, vaikeuksia keskittyä, mielihyvän kadotus. Niitä sellaisia negatiivisia "oireita" jotka ei mene koskaan pois. Johtuisiko siitä että ehkä mua on lannistettu, noita asioita ennustettu, syrjäytetty, kielletty itkemästä yms, annettu ankeita diagnooseja, käytetty hyväksi. Voisi yhtä hyvin vaan olla kuollut, mutta kuin aaveena vaeltelee tuolla ihmisvilinässä. Kadulla muiden mielenterveys ihmisten kanssa. Äksyt hoitajat ja kiltit, potilaat käsi kädessä... potilaalla vähän haahuilevampi katse ja askeleet arvaamattomampia, tai ehkä rinnuksilla kuolat...
Ihmiset haluaa muistuttaa itselleen, etteivät ole se poikkeus joka vahvistaa säännön. Mutta tässäpähän tulostan itseäni.