huhhuijaa?

 Ihmiset satuilee elämästään ja tarvii vain kuuntelijaa, tai yleisön jota harhauttaa, vaikuttaa toisiin. Kuuntelen podcastia, jossa kuuro kertoo mitä hän aistii kuullessaan tanssiessaan ja nukkuessaan esimerkiksi. Erilaisuudesta kiusataan, ja hän muistuttaa ettei kannata antaa uniikin lumihiutaliuden ja "vammaisuuden" estää. Kukaan muu ei ole sinä, eikö? Tässä mun kämpässä asui yksi kuuro joskus, mutta en tunne "kuuroja korvia" paitsi ehkä niitä jotka on pilanneet, menettäneet, -kuulonsa iän tai töiden parissa. Kuuleminen on värinöitä- kuten näkökyky on sen tulkitsemista, miten valo heijastuu pinnoilta (tai imeytyy niihin, eli sen puutetta). Psykofyysistä vai mikä sana sille olikaan. Sitä pystyy kuudennella aistilla tuntemaan katseen, jos joku tarkkailee.

Mutta joo. En ole lääkäri tai kääntäjä tai mitään muutakaan. Mulla on taito löytää metsästä se mies, jonka päälle se puu on kaatunut ? :)) No ehkä okei voisin harkita koiran hankkimista joka menisi sinne metsään haistelemaan. xDDD Ja tässä oli siis näitä sanontoja upotettuna. Metsän näkeminen puilta, jos metsässä kaatuu puu- kuuleeko sitä kukaan... ja öö, koirasta varmaan joku sanonta että jos sen päälle ei voi kusta, sitä ei voi syödä, sille ei tarvi haukkua, niin koira todennäköisesti jättää sen rauhaan.

Niin me ihmiset ollaan löydetty kaikki mitä tarvitsemme jo äidinäidin kohdusta. Mutta kyllä se isän kädestäkin tarvitaan. Koska kaikki naiset tarttis puunuijaa.

Öö, joo. Toivoa on vielä kuten aikaakin. Jossakin. Mitähän mä teinkään. En ainakaan kuullut ääniä. Aivot tykkää kun kirjoitan. Toisaalta jos mulla ei olisi lääkkeitä jotka kierrättää mielihyvähormoneita, niin olisiko mahdollista että... etten olisi aina se poikkeus joka mainitaan jossain skitsofreniana... tuntemattomana muuttujana... tieteellisissä julkaisuissa siis. 1% väestöstä keitä ei olla normaaleja aivoista. 

Toisaalta syy sairauksiin on se, että ihmiset tottuu ympäristöönsä eikä huomaa miten lääkäreiden homma on mopata terveydenhuollon ongelmat joka päivä rikkoutuneen hanan ylitsevuotavalta lattialta... eli, laitoshuoltaja äitini ei ole hänkään lääkäri okei??

Sittenpähän hakeudun hoitoni pariin kohtapuokkii taas. Soitan maanantaina heti jos muistan. Varaan ajan psyykehoitsulle tai erikoislääkärille, jotta kaikkea mitä en tänne suolla voisi liittyä mun vointiin peräti ja tulevaisuuteen mitä en ole koskaan nähnyt hyvänä pelkästään latteana viivana <3

Enivei, tein tänään paljon kotihommia(!!) ja kävin kaupoilla viemään pullot mutten roskia vienyt. Heitin roskiin yhdet kengät sekä taulun mitä olin tehnyt 2021. Halkaisin kuin atomin. En jaksa keskittyä mihinkään tuntia kauempaa joten minusta ei tulisi taiteilijaa perinteistä tauluihin maalailijaa sitäkään!!

Nyrkkiä perseeseen vaan. Eiku. Olkaa tosikkoja sitten vaikken tunne teitä.