Ei ihan ykkösiä saanut päälle

 Synttärit oli melko arvokas seurapiiritapahtuma, etten sanoisi. Minä olin kyllä vain uusissa farkuissa ja teepaidassa juhlakaluna. Mulla ei ole mitään vaatteita mitä kehtaisi laittaa päälle. Vaihtaisin kaikki yhteen hyvään paitaan. Nukkavieruja reikäisiä homeisia muotonsamenettäneitä likaisia hikisiä painomuste tahraisia heittänyt pois.

Käytiin hienossa ravintolassa keskustassa, jossa oli elävää pianomusiikkia taustalla. Söin alkupalaksi etanoita, pääruoaksi ankkaa ja vältin jälkiruoan kermavanukkaan mutta maistoin vähän kevyttä kanasalaattia ja lusikallisen sitruunaista creme cruleeta, lopuksi join kahvin. Annokset oli hienoja, poltin suuni etanoihin, mulla oli parsaa ja ankka maistui vähän maksalta lopuksi. Juotiin toki alkuun prozeccoa ja talon viiniäkin, jotain olutta sain loput. Siinä meni ehkä kaksi tuntia. Toisaalta hetki odotettiin yhtä myöhästelijää. Kuusi pyöreän pöydän ääressä.

Juteltiin siitä miten siskoni oli ostanut asunnon. Puhuttiin vähän kaikesta ja kaikki näytti tyytyväisiltä, ja heilautin siskolle lopuksi autolleen, niin hän kutsui mua nimeltä jopa. Oltiin joskus käyty kun vaari oli elossa samassa ravintolassa. On siitä yli 10vuotta siitäkin, kun söin parsaa siellä bestiksen kanssa kun se tarjosi. Puhuin siitä torstain Turun matkastakin ja käskivät ottaa korvauksen kun kysytään vaatimuksia. Housujen lyhentämisestä sitten lopuksi, että pitäisi tuoda ne. Kaikki antoi satasen, paitsi ehkä sisko vain arvokasta tietoa mitä hänen elämässään kuuluu koska välitän hänestä vaikkei siltä vaikuta ainakaan takaisinpäin.

Sain jonkun jätti muovi pakettiin kääräistyjä pepsi maxia myös 0,33l pulloja sylillisen. Olen juonut niitä ehkä vasta kaksi partsilta, vaikka yleensä tuollainen menisi kyl ennen joulua päivissä tai jotain.
Lauantaina nukuin aika pitkään. Vaihtelin lakanoita, vein varastoon tavaraa, tiskasin vielä yhdeksän jälkeen.