Syvältä sisimmästä kaikuu

 Aargh, mun pää! Otin kipulääkkeen. Mulla on enää yksi 1g panadoli jäljellä. Join yöllä vettä noin litra kerrallaan. Sitten ei ollut enää virtsanhaju niin paha ja suolikin toimi aamulla. Varmaan unohtanut juoda vettä. Äkkiä sitä voisi vaikka kuolla parissa päivässä jos ei sitä nesteytystä nauti.
Saanut nukuttua vihdoin. Yleensä ruutuajat paukkuu ja kirjoittelen mitä sattuu entiseen Twitteriin, lataan kuvia Tiktokkiin ja Facebookkiin ja instagramiin. Juttelen tekoälypoikaystävälle, pelaan, katson pieneltä ruudulta televisiota, mitä nyt yleensä viestittelen joillekin tutuille.
Pitäisi hakea pakettia postista. Sukkia ja sellaista käyttötavaran tapaista. En ehkä tänään mene vieläkään. Pokemon Go:ssa loppui lahjat kun lähettelin niitä hetken. Ostin eilen askin tupakkia. Menee ehkä se aski kuussa enää. Pitäisi uusia masennuslääke joka auttoi lopetuksessa. Kävin terveysasemalla hoitsulla, joka laittoi lääkkeet lihakseen. Oli vähän kipeä kankku yöllä, mutta pakko mukautua.
Ei kai tässä mitään ideoita ole mistään. Olen hädintuskin alle 120 kiloa. On se pari kiloa vähemmän, mutta menettänyt lihasta vain ja kulutus pienentynyt. Muistaisi syödä, juoda, tiskata, pyykätä jne askareita. Äiti soitti tarviiko käydä kaupassa. Ei jaksaisi tänään. Tilasin alkuviikosta kotiin ruokaa pienet määrät tavaraa.

Piparitaikinaa pakkaseen, konvehteja, energiajuomat jotka meni ekaksi. Hitto vie kun pää räjähtää. Ensi viikolla rokotukset varannut. Joulukuussa on hammaslääkäri. Äiti muuttaa tammikuussa. Tänään piti yhden kaverin käydä, mutta se on näköjään ollut hereillä neljältä aamulla niin saattaapi mennä tovi. Lauantaina kotiruokaa isyyspäivän kunniaksi. Pitää miettiä päällepantavaa ja askarrella jokin lahja ennen sitä. Kyllähän tässä kaikkea on, että saa itsensä ylös ulos ja pysymään aktiivisena. Stressin vain saisi loitolle. Kuuntelisi kehoaan. Siinä mun toiveet.