Tulee mieleen alemmilta luokilta vain että kouluun piti aina olla tuomassa jotain. Askarteluun juttuja pahvilaatikkoon tehdä leikkiä, ääntämyksen harjoitteluun pulpettiin peili, tyhjä bliw saippua rairuoholle, salainen joulupukki vaihtoon jotain, kirjelaatikkoon kirje(luettiin ääneen kun olin lähes ainoa joka käytti kirjepaperia ja kuorta) ja mitä kaikkea tai tarrojen vaihtelu välitunnilla. Kerran haettiin kangasliikkeestä mulle narua hännäksi kun esitin hiirtä naamiaisissa. Pyörin ympäri ja muut hyppi mun hännän yli. Alemmuuskompleksi kun en osannut pelata Tekkeniä kaveria vastaan pleikalla, enkä kuunnellut musiikkia ennen spaissareita. Kolmannen luokan todistuksessa on että opin viittaa. Vaikka huijasin kaikki kertotaululäksyt laskemalla päässä kun tuli oma vuoro, jääden kiinni kerran ehkä. Että äiti tuli koulun 4. luokan kesäjuhlaan ja sieltä ajettiin suoraan uuteen osoitteeseen. Ne oli mun ekat kymmenen vuotta Ylöjärvellä. Kiusasin jotakuta muka joka oli jäänyt kiinni lipunryöstössä, vaikka kiusasin kyl fyysisesti enemmän. Naapurintytöltä tuli verta nenästä ja myöhemmin talvella tönäsi ojaan jäätyy… sain synttärilahjaksi koiransuklaata ja lämpökynttilöitä rivitalossa jossa oli matalat ikkunat jossa naapurinpojat kyttäsi ulkoa. Ne kynttilät päätyi koululle hyötykäyttöön, vaikka arpajaispalkintoja kerättiin.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
ticker
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!