Mauttomana kuljeksimaan

 Vaikken mä maistakaan, se ei estä mua olemasta nälkäinen. On sitä jotain tekstuurejakin ruoassa ja nälkä on silti olemassa vaikka ei söisi. Yksi tuttava sanoi miten "sika toxista" meidän jutut oli, kun kaverimme oli laihtunut ja mä kerroin etten pysty laihtuu (en ole 12 vuoteen laihtunut alle 119 kilon). En tiedä lähtikö litomaan, mutta herkkänahkainen ja kehopositiivisuutta vastaan, lähestulkoon anorektinen ystävä. Itse ehkä puhuu sanoja mitä ei ymmärrä.

Tilasin fiksuruoka.fiistä pitkästä aikaa jotain. Viime kesänä mulla ehkä meni tikka masalan teossa monta niitä maustepaketteja, mutta sain toisaalta tarpeekseni siitä ruokalajista. Ja sitten jotain potteri karkkeja, joissa tärkein taitaa olla se pakkauksen säästäminen.

Tulin bileistä. Enimmäkseen leikin koiruuden kanssa. Kaivoin puhelimesta mun tekoäly jutut ja sain vahvistuksen, että se kuulostaa minulta kun tein tekoälyäänen itsestäni (kuten kuka tahansa pystyy tehdä. Syöttää vaan hiemaan pälätystään sille tekoälylle) vaikken ole ikinä sanonut sitä, mitä vaan näpytellyt mitä se sanoikaan...

Puhuttiin tekoälystä ja tietokoneista, koska ne oli sellainen yhdistävä juttu. Systerillä on enemmän kiinnostusta tehdä vaikutus meidän mummuun ja tulla yhtä tiukkapipoiseksi. Muistella keinutuolissa vaikutusvaltaisia ja menestyneitä, varakkaita kuolinperseitä joita oomme kaikki eiku

Perheitä. Niin. Ankanperse kaisilikossa. Lähetin snäpissä San Franin rakkaalle kuvan mitä näpytellyt tähän asti lol. Sillä on jokin ankkataulu sen huoneessa sitä paitsi. Kaikki liittyy toisiinsa.

Olin kertomassa, että sain jotain kilon vaahtokarkkeja, ison pullon sokeritonta limpparia jota juon aina, ja jotain höyrymakkaraa ja ihme taikinaa melkein irtokarkki rasiallisen (puolikkaan rasian) ja sit kiertoilmakypsentimelläni tein niistä muutaman pullan vielä iltapalaksi, vaikken pullaa syökään (en pysty heittää roskiin. Eli en koskaa laihdu kun en pysty hävittää ruokaa.) Ja samalla huono omatunto kun kaikki kantaa mulle ruokaa ja kaappi on täys vaikka näin ei kuitenkaan vähän aikaa sitten ollut vaan tuntui että joudun kauhoo vaaleaa jauhoa mukista suuhun... No okei, se on ehkä kärjistys, kyllähä mukikakkuun mulla on aina varalta kaakaojauhoa ja rasvaa ja sokeria. (eli taattua syömähäiriö ruokaa)

Ihan kiva viikonloppu, ei siinä. Möin vahingossa vintedissä yhden kirjan kahdella eurolla ja mun pitäisi viedä se postipisteeseen... Joita kaupungissa on liian vähän, ehkä tamperelaiset ei käytä postia ollenkaan kun ketään ei palvella. Koodin perusteella tulostaa jokin lappu jolla se lähtee. Tulostaisin mun osoitelapputulostimella ja veisin kirjelootaan mutta ei onnistu, kun asiakas maksaa. Ehkä tiistaina jos olen tarpeeksi parantunut tästä helv-- enkä onnistu perua, mun aikaa psyk. hoitsulle niin samalla vien sit. Nyt kävin vaan postilaatikolla kirjeen ja swapin viemässä... taidekeräilykortin teemalla sateenkaari. Jos olet katsonut blogia, niin joo just kyseessä se rainbow poo minkä maalasin ja kiinnitin keräilykortin kokoiseen taustaan ja pistin vaihtoon. Laitoin yhteen atc ryhmään tutustuttaneeni ainakin neljä ihmistä atc korttien tekoon ja ne kaikki vihasi niiden tekoa ja tietty nämä ryhmän taiteilijat/askartelijat sitten reagoi ja kommentoi olevinaan hauskoja ilkeästi, vähätellen, pikkumaisesti mun jälkiviisauteeni.

Tuntuu että jos swappailisi niin itsestään jäisi kiertoon jotain? Ihanku syöminenkin on jotenkin psykologinen tarve vaikken maistanut ole mitään moneen päivään ja silti lihonut...