Päivän ensimmäinen jokapäiväinen katuminen katkeroitumisesta psykiatriaa vastaan

 Poliisin osallistuminen suljetulle viemiseen. Kyllä.
Hoidosta kieltäytyminen? Ihmisoikeus, YK ja WHO mukaan(kansalaisaloitteeen allekirjoittanut nyt reilut 350 vasta).
Laissa Suomessa kaikilla on oikeus joutua pakkohoitoon. Poliisi voi lähettää kyllä osastolle. Varsinkin jos lähtee turvallisuudentunne ihmiseltä.
Poliisi kävi mun isovanhempien luona kyselemässä olenko väkivaltainen. Sitten isä vei minut sossujen puheille. Siinä heti tehtiin pidättävä hoitopäätös, vaikka olin flunssassa ja menkat enkä pystynyt juuri puhua kun ääni meni sinä aikana kun piti selittää mun ”nettikirjoituksia” kaikille.
Niin ja kerran ne vei mut ensiapuun kun nettikaveri oli soittanut Helsingistä asti että suunnittelin itsemurhaa. Sanoivat ettei se ole heidän työtä (repiä mut yöllä nukkumasta kuntoutuskodista) mitälie virka-apua. Sain diagnoosin taas masennuksesta, liittyen alkuperäiseen.
Otin poliisiin yhteyttä kyllä itse, kun hampaita vihloi edelleen kun täti oli lyönyt nyrkilla ylähampaat kun olin 17. Pelkäsin että rikos oli vanhentunut. Netissä rikosilmoituksen teko oli sekavaa.
Eräs vanha nainen oli osastolla, koska hänellä oli kahnausta vuokraisännän kanssa remontista, pakeni vastuuta sanomalla naista hulluksi. Tämä ensimmäinen huonetoveri ristipisteli.
Muistan tyypin joka nukkui viikon kotona. Filosofin jonka teorioista edes minä en järkeillyt mitään. Joitakin nuoria naisia jotka oli tulleet omasta tahdosta lepuuttaa hermoja. Joiden mukaan hymyilin sievästi aina. Yritin vaikuttaa ettei suupieleni roikkuisi alaspäin. En myöskään pitänyt silmälaseja.
Jonkun jonka suusta tuli vaahtoa ja sai jonkun kohtauksen, eikä hoitajat tehnyt mitään. Sen että en voi enää luottaa omaan aivotoimintaan, kuten olin aina halunnut ja miten ankea lääkäri oli, itketti yhteisen loppukokouksen jälkeen kun hän aina halusi puhua kaikkkea hullua, epäillä valheista tai puhua itsestään työssäkäynnistään ja lapsettomuudestaan. Mun kliininen alkuperäinen diagnoosi johon aina viitattu on hänen subjektiivinen satunsa. Jos tarjoudun kumoaa siitä kohta kohdalta jokaisen kappaleen, mua ei kuunnella vaan lisätään lääkkeitä!
En ole sen jälkeen ollut psykologisissa testeissä. Odottivat taantumista tai tilan alenemista, vaikka olin keskimääräistä älykkäämpi. Lääkäri tiesi etukäteen levottomasta unesta sivuvaikutuksena lääkkeistä joten antoi unilääkkeet. Tiesin heti että yritän niillä itsemurhaa, vaikka ”eivät antaisikaan ikinä sellaista annosta”.
Varmaan luulevat että unohtaisin kaiken tämän mutta teen itse omaa kliinistä ankeaa muistiota ”hoidosta” ja rallattelusta että ”nyt sitä mennään Pitkäänniemeen”.
Multa on mennyt välit äidin kanssa taas, ja laitankin ne poikki kun uskoo että minä tarvitsen hoitoa. Löysin ”nettipalstalta” mun diagnoosin 2009 jaoin sen seinälle ja äiti heitti kavereista. Aina välittänyt siskostaan enemmän kuin minusta, siitä joka löi mua nyrkillä suuhun.
Ei siinä mitään. Allekirjoitin 2014 lapun etten mainitse isääni missään netissä kun hänellä leimahti viha minua kohtaan. Paikalla olleet koira oli hämmentynyt pitäisikö sen suojella minua, ja eksälle huusi että tiedänkö että mulla on skitsofrenia.
Ei, en ole tietoinen. Olin elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa 66kg normaalipainon ylärajoille laihduttanut. Jos olisin kirjoittanut myös ruotsin, ehkä päässyt läpi kirjoituksista. Autokouluun en edes halunnut. Haku koulutuksiin jäi kesken. Olin melkein kolme vuotta vanhanaikaisessa kuntoutuskodissa johon piti sitoutua. Lihoin vuodessa 10 kg kunnes nyt, 10 vuoteen lihonut yhtään, mutta laihtuminenkin ollut mahdotonta. ”Painoneutraalin” lääkkeen vuoksi, mutta kolesteroli diabetes rasvamaksa …ei riittänyt risperdalin rintamaito tarpeeksi noloa.
Multa olisi otettu lapsi pois sossujen mukaan jos olisin tullut raskaaksi. Sossut sanoi. Monta vuotta raskaat kuukautiset, pari kohdun kaavintaa, kunnes poltettiin limakalvot. Nuorena halusin lapsia jos olisi ketään jonka kanssa tehdä. Olin neitsyt vielä 21-vuotiaana. En halunnut seksiä kenenkään pohjanmaalaisen kanssa. Halusin tänne Tampereelle takaisin kuitenkin aina.