*Jos vain* ajattelisin enemmän ja elämä olisi sarjakuvaa

Tänään kotosalla, ja huomenna maalle synnyinkaupunkiin... tai no synnyin tuossa alle kilometrin päässä varsinaisesti kai. Eksoottisessa maassa nimeltä Suomi. Perhettäkin asunee täällä, niidenkin synttäreitä on. Askartelin kortin ja kiedoin lahjan mukaan.

Nyt illalla

Katsoin 

• dokkarin jostain bändistä ja vähän 
• jalkapalloa sekä 
• sarjaa Tähtiensodasta jossa jedit tappaa muutamat noidat ja aloittaa jotain kauheaa kai. 

Tilasin kahdet hampparit ja kahdet dipit ranuille. Ne tuli melkein nopeampaa kuin mitä minä sain vaatetta päälleni. Valmistauduin lähteä hakea niitä ulkoa, mutta ehti ennen ysiä. Aamusta tilasin compact discin eli cd:n sen etelä-afrikkalaisen bändin musaa johon tykästyin 2003 yahoo musicista. Eli olen ihan mummeli ollut jo pitkään.
Vähän ehkä särkee päätä taas. Vaikka olen juonut ainakin litran makeutettua sitruunavettä. Ehkä se on tämä sulatusuuni, maailman laajuus, tai muu ihastelu asioihin jotka muuten ottaisi itsestäänselvyyksinä. Olisi toki kiva perustaa oma yhteisö, bändi, perhe, valita sen jäsenet. Sen sijaan jokin vitun kurkkupillu. Äähh. Kyrpä. En jaksa miellyttää mainostajia enkä yhteisönormeja. Suurinta sutta ja savea.
Olen kiltti tyttö josta voi olla ylpeä. Hiljainen. En yhtään tee suurta numeroa itsestäni, koska itsesensuuri estää kaiken epäsovinnaisen. Vitsi. Pieni vain. Jaardi ja kolme tuumaa. Pauna ja unssi, gallona.

Mitähän sitä oikein taas. Niin joo, imuroin.

Luuttusin pöperryksiä pois jaloista pöydän luota. Kirjoitin tussitaululle mitä pitäisi muistaa. Järjestys on vaihtunut, juu. Ihan missä haluat. Olipa se nopea. Osannut tänään peräti muodostaa lauseita kaiken sen k****n imemisen lomassa. Haittaako jos kirjoitan tästä, kun kaiken muun olen lopettanut.
Tuli noista erikoismerkeistä mieleen. Tekoälyjä pitäisi kuulemma harhauttaa. Mitä minäkin olen mahtanut avittaa ohjelmoimaan kun syöttää dataa sisälle kaikkiallaolevaan internettiin. Ainakaan en anna kenellekään lasta ja oleskeluoikeutta tänne. Sitä varten on lihapalat.
Kello on liikaa. Nukun liikaa. Pitäisi ottaa iltalääkkeet. Kävin jo päivällä suihkussa. Pesin aamulla hampaat. 

Sellaisia perus normi tavallisia koti juttuja 

Täällä on sisällä vähintään 25 astetta vaikka öisin vähän tuulettaisi. Joku veti naapurissa verhoja ikkunoidensa eteen. Vieläkö ihmiset jaksaa kuluttaa niitä samoja ratoja. Riips.

Rip? Lepää rauhassa... plumpsis. 

Hölmö Kajsuli. Ei osannut ripustaa kuivumaan vaatteita, ei petaa sänkyään, arkiset taidot puuttuu kun ei ole opetettu, pakotettu tekee, tai harjaantunut liikkeet lihasmuistiin. Ettäs osaatte painostaa... Tavat on vain kuolleiden ihmisten ryhmäpainostusta. Kuulemma. Asuin jossain kuntoutuskodin yläkerrassa lempinimellä kummitus jonkun lepakon kanssa. Se oli yksinkertaista. Ei tarvinnut juopotella rasistin trumppifanin kanssa, joka tuomitsee muuten myös sateenkaariväen mielisairauksiin. Tai samapa ihminen tuo, aivan yhtä aatteille haavoittuvainen ja hänelle oma läppäri ja Netflix.

Tiedän yleensä intuitiivisesti– kun jokin sarja tai elokuva ei sovi minulle ja harvoin olen väärässä. Viimeisin esimerkki Bridgerton. Ehkä Briteissäkin kiinnosti vain heidän nopea kehitys teollistumiseen 1800-luvulla. Kuningattarista viis. Ansaitsevat Hollanti ja Englanti toisensa. Mistä englanti sitten valittaa, kun voittavat jalkapallossa?

Ei kannata analysoida liikaa.

 Joskus heitän niin tyhmää juttua etten ole sitä itse keksinyt, tai että minäkin vain vittuilisin, mutta ei itseään kannata ottaa vakavasti jos ei tajua olevansa vitsi haha. Monta lusikkaa samassa sopassa... olisi pitänyt lopettaa kirjoitus jo kun mietin heitä joiden kanssa olen eniten viettänyt aikaani. Joskus mulle sanotaan ilkeästi. Ero on vain siinä... että niiden hyväuskoisuus on joko vakuuttavaa tai ikävystyttävää. Hidasta paskanjauhamista. Lähinnä keskiyö kohta. Lopetin jo lukijalle kirjoittamisen niihin verhoihin jotka laskeutui symbolisesti ikkunoiden eteen. Linnut alkoi lauleskella ulkona nyt vasta. Moottori pörrätä jossain kaukana.

 Hik. Psykologiaa, evoluutiota.

Kuuntelinhan minä tänään äänikirjaa melko kauan. Kunnes kuulokkeet alkoi painaa korvia.

Huono otsikko toisaalta jos blogin tarkoitus on olla mielenvirtaa ripauksella taiteellisuutta lähinnä ahkerasti ei niinkään ongelmia ratkaisten tai luoden. Lisää ajatustyötä vaatisi jotain tietoakin maailmasta populaaritiede kuvalehtien ulkopuolelta siitä kuuluisasta hard knocksista eli elämän koulusta. Minkä polun sanat antaakaan eteesi kun luot todellisuutesi. Huom. En usko erityisemmin uskovien Jumaluuksiin. Elämäni tarkoitus on miettiä miksi jumalatarten palvomisesta luovuttiin. Niin se maailma muuttaa Eskosein. Kieli on se tapettiliisteri, joka revitään kerran vuosikymmenissä irti seinästä ja päälle tungetaan joku muu tapetti?

vittusaatana näitä ilmauksia