Nukuin aamupäivän vähän huonosti pätkissä. Kelloon olin laittanut herätyksiä. Yöllä en saanut unta. Surkea olotila, kuin olisi herännyt todellisuuteen suuresta uudelleen ihastuksesta ja huomaa ettei asiat olleet kuten silloin kun olit nuori ja typerä parikymppinen. "Everyone loves love, but what everyone loves more is second-time-around-love." Ei siitä häivääkään. Mitä enemmän pidän parempana unohtaa, sitä enemmän kaikki pyörii mielessä. Toki 8 vuoteen hän oli ajatuksissani ehkä kerran. Olen vain niin itsepetoksen pyörteissä että merkitsisin hänelle jotain. Ihmiset muuttuu.
Mä saan mun muistin ja tiedonkäsittelyn kasaan siellä ryhmäterapian tapaisessa sekä laihdutan lisää, kenties normaalipainoon. Nyt olen jo melkein viisi kiloa tiputtanut siitä mitä ollut keskimäärin viime aikoina. Jos miettii että olin yli 119 kiloa ja nyt olen 114,4. Tietty lihasta tulee lähtemään, vaikkei olekaan täydellistä. Sisäelinten ympäriltä on varmaan sulanut jo rasvaa.
Seuraava tavoite 112 kiloa, sitten 105, ja ehkä alle sadan kilon. Sitten 92-95 kiloa ja kenties 85– tällaisia paaluja matkan varrella. Ei sillä että olisi varaa palkita itseään.
Tapaan erään tuttavan kaupungilla tänään. Sovittiin eilen illalla se instagramin yksityisviestein. Ehkä pääsen kertomaan että mun tämä kaukojuttu australialaisen kanssa on ohi, kun olen näyttänyt sille hänestä kuvankin eikä se innostunut koska taitaa pitää nuoremmista uroksista enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"