Tottakai en ole voinut hallita käyttäytymistäni koska ympäristöni oli silloin niin kliininen ja hoidollinen ja tuskallisen suoraviivaisen ymmärtämättömän väärä ja epämoraalisen korruptoitunut psykiatrinen vitun järjestelmä.
*triggeröityy taas tieteen kuvalehden kirjoituksista vaikka joka ikinen lehti sisältänyt tähän mennessä jonkinlaisen viittauksen skitsofreniaan lähes aina ysäriltä saakka kun olin alakoulussa*
Pitkiä olivat lauseeni nettikirjoituksissa silloinkin. Diagnoosini on hyvin laajasti pelkkää tulkintaa ja arvelua elämästäni sekä täysin väärin ymmärrettyä satuilua jopa mun fyysisestä voinnista jossa en enää vain kyennyt puhumaan koska olin niin flunssainen. Pihistyksen päästäminen tulkittiin vaisuna olemiseksi. Jouduin puolustamaan itseäni. Joku oli ehkä tilannut sen dianoosin, vaikka olisin miten tapellut vastaan tai luovuttanut, itkenyt tai huutanut tai uhannut tai ylensyönyt tai kävellyt 100 askeleen käytävää tuhat kertaa... Kukaan ei välittänyt mun vierailijoista, pääasiahan oli että minusta valehdeltiin kaikki mahdollinen. Että olin epäsiisti ja laiska ja olisin kaikki yöt ollut koneella tai mitä nyt sitten keksivätkään. Tätini varmaan kiisti lyöneensä minulta hampaat tasaisiksi kun olin 17 ja sen vuoksikin tunsin turvattomaksi oloni kun hampaita vihloi. Sain varmaan jotain vihlontaan tarkoitettua hammastahnaa isältä.
Voi kiitos niistä unilääkkeistäkin lääkärille joka tiesi että hänen määräämistä lääkkeistä tulee levottomia unia vaikkei mulla sitä ennen ikinä koskaan ole ollut minläänlaista ongelmaa nukkumisen kanssa. Rippileirilläkin kirjoitin että uni oli mun elämässä tärkein. Joku kirjoitti siihen kymmenpistejärjestelmän leikkiin huutokauppaan, että Jumala. Voi jumaleissön kun meikä otti intoksikaation kaikesta mitä ne määräsi. Pari päivää makasin vaatteet päällä viikonlopun sängyssä tajuttomana. Mua kutsuttiin maanantaina nimellä ja tunnistin sen. Kaikki oli ihan sumuista ja olisin voinut tulla alas rappuset ja mennä niskat nurin. Tämähän oli tietenkin alkuperäiseen diagnoosiin "liittyvä" sairaus. Vaikka olen aina ollut hieman masentunut. Sellaiset vibat aina minulla. Se olen vain Kajsa. Moni miesopettaja on kuvaillut minua sanoilla jotka on melko negatiivisia. Yksi pomo käski olemasta niin negatiivinen. Pitäisi kai pomppia ympäriinsä pupu tupuna heiluen tuulessa, ja hihitellä ihmisille, eikä rypistää otsaa myrtsinä.
Sitäkin voi tehdä, nimittäin olla psykoottisen idiootin typerän tyhmä ja esimerkkejä riittää kaikenmaailman mokista netissä. Ei niin tyhmiä asioita voi puhua kuin unissaan. Olla vailla perunan reseptiä kun on vain perunajauhoja ostanut ja perunoita seipäille ja mitä kaikkea pyhää perunaa suussa selittäen. Sitä mulle selitettiin ircissäkin, että joskus voi luulla mitä vaan muttei ne tienneet mistään mitään jos kajsuliplumsis kertoi että sen lenkkarit jäätyi pyöräilles kotiin metsolta, niin eipä tiedä Metson olevan Tampereen pääkirjasto jotkut hesalaiset ja että Ylöjärveltä on ainakin jotain 14-21 kilometriä siinä välissä ja mulla oli tapana kävellä sitä usein. Joskus yöllä tullessa elokuvista. Joskus keväällä tullen kipeäksi. Joskus hylätty mun verenluovutus kun liian rasittunut ja hemoglobiini huono. Puhkinussitut sukat saldona niin muistaakseni kirjoitin. Ei ollut gyroskoopit silloin kovin tarkkoja mittaa askeleita, vaikka Nokian sport puhelimesta niitä näki kulkeneensa viiskyt kilometriä sillä viikolla. Uineensa sata kertaa uimahallin radan, käynyt aamuviideltä salilla, nähneensä siellä tähtiä kun pusersi jollain reisilihaksella jonkun muun jättämät sadat kilot siinä laitteessa Hymyhuulet salilla missä kävi joku aamu poliisikin ja jouduin kuuntelee jotain HELVETIN radio novaa joka paikassa ja SITÄ minulle diagnoosin aiheuttaneen bändin musiikkia josta väitti joku lääkäri joskus että kai mä tiedän ettei se johtunut niistä...
Eniveissön taas mä olen niin vitun katkera. Ehkä joskus kuuskybäsenä olen nero ja parannun ja keksin jotain ja saan Nobelin ja sitten kuolen ennen kuin ehdin lisää yhteiskuntaan tehdä kontribuutiota. Toivottavasti en ikinä mitään hyödytä yhteiskuntaa tipan tippaa koska se on pakottanut minut tähän etten voi töissä käydä. Sivuuttanut ihmisoikeudet täysin ja antanut lääkefirmojen myrkyttää mua vuosikymmeniä. Onko "pakko" jotenkin millään perusteltavissa joskus? Ilmeisesti se on kertakaikkisen oikeus joutua pakkohoitoon. Toiset todetaan hulluiksi ja joillekin se on pakkoloma. Miten ne päätetään on sitten täysin byrokratiaa ja että kuka vähiten vaikuttaa syylliseltä, pystyy ajattelemaan itse jne vaikeita päätöksiä!!!1 Kliinisiä saneluita suorastaan niiltä joiden lompakko on paksuin.
Eli ei, en pysty käyttäytymään ja ottaa potilaan roolia.
Se on vain pakotettu minulle koska sitä odotetaan. Ja koska kimppu oireita väitetty minulla olevan joiden määritelmä on sellainen loppuelämän kestoisa pikku negatiivinen sairaus diagnoosi tietoroska ydinjäte merkintä jossain tietokantaa jolle et voi mitään enää. Mutta joo, ei se ole totta enkä ole sairaudentunnoton. Tämä on vain kaadettu mun elämään täyttämään sitä ehdotonta aukkoa jonka äidinrakkauden puuttuminen mun elämästä on aikaansaanut. tsiisus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!