Translate

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kielletyt huvit eli yhtä kuin tylsää ilman minkäänlaista sisältöä elämään

 Nousin aamulla ylös ilman herätystä. Olisin jäänyt uinailee, ellei olisi ollut aamuröökiä edes. Ilmeisesti huomisiin juhliin yksi ei päässyt, toinen on kipeä, yksi muisti toisen menon ja yksi tulee ehkä jos muistutan –mutta sillä on aika tatuointiin sillon, kun juhlat voisi jo alkaa... Yksi mies jonka kutsuin, kun yksi vieraista kysyi onko siellä miehiä... kävi täällä jo eilen. Kahta niistä en tuntenutkaan entuudestaan. Näyttää siltä että juomat ja snaksit ja koristukset tuli vähän turhaan hankittua jos ei niistä pääse nauttii oikein ketään? Alkottomat vieläpä. Ei kai mun nyt sitten tarvi täydentää mitään?

Olin ennakkotilannut pokemon keräilykorttipeli sovelluksen. Se oli pelattavissa heti aamusta. Sitä pelailin sitten hetken. Melkein sain dratinin ja dragonairin ja dragoniten mutta ei onnistunut saada Dragonairia siitä keskeltä kehitystä. Tuuripeli. Sitäpaitsi pakkani eka olisi muuten fighting tyyppiä enimmäkseen, eikä sähkö ja vesi. Olisi voinut jatkaa yhtä matsia tekoälyä vastaan vaikka ikuisuuden molempien kädet täynnä vain väistää -20 vahinkoa kun toinen tekee -10 hyökkäyksiä, mutta oli pakko ottaa se kortin monni takaisin ja laittaa isompi tilalle. Voittanut kaikki matsit tähän mennessä. En edes tykkää tapella, mutta tekoälyä vastaan ei ole niin väliäkään.

Aamupalaksi vedin sokerittomia mutta kirpeitä karkin makuisia taateleita pienen pussin sekä kalkkuna-juusto paahtoleipää. Aamupaino oli jotain 113,5. Äsken kävin selainpelissä klikkailemassa tehdyt tavarat varastoon ja uudet tulille.

Eilen tosiaan kaiversin yhden kurpitsan ja toinen on vielä kaivertamatta vähän pienempi. Mitään järkeä. Mä oletin ettei siellä kaupassa olisi niitä kun ei muinakaan vuonna ole riittänyt minulle. Jotkut hienot kaiverruksethan on vaan just kaiverruksia siihen päälle, eikä siis poisteta siitä aukkoja että kynttilänvalo näkyy sisältä että se olisi lyhty...

Hohhoijaa, että tällaistako se elämä sitten taas oli. En edes ole varma missä mun uusi mekko on mikä piti laittaa huomenna, ja että miten se uusi valkoinen rasvapohjainen kasvomaali *toimii*. Kellään muullaakaan on tuskin mitään asua.

Mikä on oikeesti pointti yrittää järjestää mitään kivaa? Jos elämä olisi edes elokuvaa, niin olisi sarjamurhaaja joka lahtaisi porukkaa mutta ei sitäkään. Vain tuo masennushirviö ja itse elämä potkimassa päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!