Näin unta jossa aloin tehdä listaa vanhoista ystävistä jotta voisin etsiä heidän yhteystietoja käsiini. Etsin varmaan entistä minääni. Olinko ollut itseni kun olin laihimmillani, vai rakastunut yksisuuntaisesti poikaan angstia vihkot täynnä, vai teininä Wightin saarella Naomin kanssa… vai alakoulussa Ylöjärvellä tai Kyrössä. josta naispuolisina tyypit enimmäkseen vaihtaneet omaa sukunimeä. Entä Isojoella ainoa jolle edes halusin tai satuin jutella koska muut tuli yhtenäisenä rintamana vaatimaan tietää mistä olin tullut. Mua vanhempi jehovantodistaja. Tai vanhempi minua Kyrössä naapuri Päivi? Yläkoulussa Niina Ruohonen, muualta Nina Muurinen. Linda Husu ja Miia ekoilta luokilta… Merituuli oli helppo löytää, ihmetteli kai vain miksi tungin facebookissa sen häihin. Sama muiden nettituttujen ja kirjekavereiden kanssa. Satu jonka teltasta löytyi tilaa vikaksi yöksi ja Saukkonen joka kävi yliopistoa kun olin 15v. Ei voi mainita yhtä kenen kanssa olisi leikkinyt tai varttunut. Lukiossa yksinäinen Aino vai mun pari kaveria Laura ja Annina honkajokisia? Toinen jo naimisissa kirjastonhoitaja. Toinen kuvataiteilija joka kävi poissaollessani juttelemassa äidilleni ja viimeksi kuulin että teki sossun töitä vaikka opiskeli vasta alaa…
En tiedä olenko puhunut kenestäkään meidän suvun henkilöpankille. Luuleeko ettei mulla ole koskaan ollut ketään ystävää? Ainoastaan kerran nähnyt tuo nykyinen 54 täyttävä kaveri hänet kun muutin. Kaikki mitä olen löytänyt netistä oli irc-galleriassa kiusaamista. Demi foorumeilla haukkumista joka näkyi melko ylhäällä tuloksissa. Eräs nainen laittoi itse facebook mokiin meidän whatsapp keskustelun ja sain 500 kommenttia olevani läski tai suomalaisesta bändistä jota vihaan.
Kaikki olleet mukana elämäni paskimmissa käänteissä. Mitenköhän tunnettu ja vihattu olen, enkä siitä ole edes tietoinen? Saavatko jotkut minusta jotain kiksejä. Noh minua halunneet tutkia työkseen psykologiaa ”tutkivat” ainakin. Sain huonon arvion jossain huutonetissä kun en toimittanutkaan mun päiväkirjoja -kun en löytänyt niitä kaikkia- ajoilta osastolla. Raha ei vaihtanut omistajaa.
Suomi on väkiluvultaan pieni ja yksinäisyys suuri. Pienet paikkakunnat joissa tunnetaan toisensa. Ei kiusata muuten jos pidät puolesi. Kaupungit joiden väenvilinään hukkuu —vaikkei olisi mikään kameleontti. Lontoon rappuset joissa kaikki johtaa Roomaan, halki puistojen ja turistinähtävyyksien High streeteiltä metroissa maan alla ihmiset töihin ja takaisin korkokengissä ja hautojen yli eri väestön kaupunginosiin puutarhoihin ja korppeihin, bussien ylimpien kerrosten etupaikoilta jos ei ole ketään muuta bussissa… onhan sitä nähtävää jos mielii elää ja hymyillä, tai stressaantuneena heristellä helmikorua Kreikassa. Norjassa täytetyn jääkarhun päällä ottaa kuva lapsena kuin isänsä. Turkissa lavalla näyttää että kuka vain pystyy keinuttaa lannetta. Eniten mua nykyään kiinnostaa Yhdysvallat kun siellä tuskin ikinä tulen käymään. Mun englantikin on 90% profiency hyvää mutta siitä puuttuu s/z, oh/ah ja muita amerikanenglannin pieniä nyansseja joista tajuaa etten ole natiivi vaan mulla on aksentti eikä murre…
No mutta niin. Samaa voisi sanoa äidinkielestä. Ymmärrän murresanoja pohjanmaalta, minuun on tarttunut kerran turun murretta, mutta mieluiten sitä puhuisi kirjakielen tapaista… nääs moro…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!