Aamulla luulin ettei mulla olisi mitään tekemistä. Vaikka tein partsilla lumihommat ja söin strepsilsin ja runkkasin jotakin hentaita mutta... sitten katsoin YouTubea. Etsin järjestely videoita. Inspaannuin. Järjestelin avointa kirja/kuivaruoka hyllyä, jääkaapin päältä mausteet kaappiin, tiskasin tiskipöydältä ja lavuaarista tiskejä. Avasin pari adventtikalenterin luukkua. Tein samalla aamupalaa muroketta, teetä, mandariinin söin. Lämmitin kirjolohipihvejä ja perunamuusijauhetta, siihen päälle sitruunamajoneesia siivu. Sängyn päälle täkki. Aloin imuroida. Laitoin siihen uuden rätin jonka kastelin, laitoin siihen vettä lokeroon, rättiin vähän antiseptistä teatree öljyä ja annoin kastella ja imuroida lattioita täysii. Siitä meni 60% akkua kunnes annoin lopettaa. Hieroin itseeni jotain viime jouluna saatua vartalovoidetta. Pelannut ja ladannut puhelimia, laitoin kannettavan varalaturin lataa. Täällä tuoksuu melko freessiltä. Niin ja pesin pyykkiä ja laitoin kuivia pyykkejä pois kuivumasta. Likaisia pyykkejä siirtelin kohti pesukonetta. Eteiseen tuo telkkarin mukana tullut pahvilaatikko. Jos sen saisi vietyä. Ajattelin että olisi liian vaikeaa alkaa siirrellä kaikkea mun sälää laatikoiden pohjalta tai lajitella sen enempää paperiesineitä. Kirjahylly on täynnä 1/3 kirjoja yksi hylly. Mun alttari on sen päällä, mun zen mini puutarhat ja kynttilänpidikkeet sekä tuoksulyhdyt ja suitsukkeet. Niiden alla on vanhanaikaiselta näyttävä pitsiliina kaitio. Laventeli feikkikukkia mulla on vähän joka paikassa koristeena. Heitin pois muutaman vanhaksi menneen ruokatölkin tomaattimurskia ja papua. Pitää oikeesti miettiä mitä pitää esillä, eikä vaan tunkea sinne niin paljon kuin mahtuu. Mulla on kolme purkkia jo hernekeittoa! Koska mä edes viimeksi olen sitä tehnyt?
Mutta joo... tunnin päästä alkaa varmaan itsenäisyydenpäiväjuhlia tulla telkkarista. Mulla on tummansininen pitkähihainen ja suorat mustat housut. Pukeuduin samalla yöpaidasta päivävaatteisiin.
Etsiskelin eilen jotain shoppailtavaa. Mutta nahkainen kapea nojatuoli, pyöreä roosa matto, ja pieni boheemi peili roikkumaan... ne on vähän vaikea löytää... toria selasin pitkään yöllä. Laitoin itsekin myynti-ilmoituksen mun nukeista. Mutta siis siellä on kaikkea mitä tuskin tarvitsee. Vähän sinne päin uutena sitä mitä mulla on mielessä. Ehkä saisi lahjoituksena jotain kivempaa. Multa alkaa loppua tila, mutta ei ole istumapaikkoja eikä tilaa pelata korttia. Ei nyt mitään pokeripöytää ja baarijakkaroita ole vailla. En välttämättä tee keinutuolilla mitään. Mulla ei ole niin paljoa eläke luppoaikaa. Pitäisi tilata ehkä toiset pyöröpuikot jos tekisi jotain pipoa mun laventelinsinisestä langasta joskus. Olen tehnyt vain kaksi oikein kaksi nurin (joustinneule) kaulaliinoja, tai tumppuja aikoinaan. Virkannut yhden soikio hamsterin. Mikälie neulatyyny. Ei ole käsityöopettajaa vinkkaamassa. Niksit keksiä itse.
Jotain tästä puuttuu, mutta en voi tehdä mitään muiden puolesta. Hyvät itsenäisyydet/itsarit ruikkareiden päälle.. hghghhrrgh. Mun yhdellä kaverilla on mun diagnosoima ortoreksia. Se syö niin tasapainoisesti ja täydellisesti, että sen syömät ruoat on omituisia minulle. Ei siis kotiruokaa. Mä sulautan ruokavaliooni joskus jotain superfoodia. En silti vedä aina veteen omenaviinietikkaa tai erinäisiä papuja ja kaloritonta nuudelia ja eläinkaupoista hevosille jotain mitä on seerumeissa ihonhoitoon, niin sisäisesti. Mun herkkujen ei tarvi olla proteiini jäätelöä.
Mua kiusattaisi vaikka olisin edelleen sen 66kg... läski, hullu, vammainen ja niin edelleen syrjintää varmaan edelleen... syö paskaa, olet niin ruma ettet ansaitse elää. Vaikea, maaninen, ei ihan normaali, ei puhu totta, olenko tietoinen miten arvaamaton ja epävakaa olen? En edes ole tehnyt kellekään koskaan mitään. En koe ansainneeni sellaista vastustusta. No jaa.
Analyyttinen, itseironinen ja rehellinen, saattaa olla melankoliaa. Ei mitään sillisalaattia. Olen aina oikeassa, en ikinä tahaltaan valehtele ja olen hyvä ihminen. Seurassani on helppoa olla ja mukavaa. Teen muut onnelliseksi. Sisäinen puheeni ei ole negatiivista.
Vain koska ilmeeni on mitä on. En minä harjoittele peilin edessä. Mitä muut minusta näkee, ei kiinnosta. Kulmienkurtistus kulmien kohotuksen sijasta. Sellaista pientä, muotia varmaan sanoa autistiseksi logiikaksi mun sosiaalisen tajun puutetta vaikka muidenhan vika se on. Lännessä on itä. Vain koska ihmiset kokee kaiken epäreiluksi, ei tarkoita että sitä välttämättä alunperinkään olisi epärehellisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!