Älkää kaikki lukeko yhtä aikaa

Kahden tunnin päästä olisi miitti keskustassa kirjoille. Lupasin palauttaa yhden sarjakuvan eräälle. Siellä on vaan kauhea jäätävä märkä loskakeli. Kävin parvekkeella ja oli hetkessä ihan takki kosteudesta pilkullinen. En ole varma onko minulla tuohon säähän takkia. Heräsin muutenkin ihan niissä ajatuksissa, että haluan skipata koko jutun. Paino nousee taas joka päivä. Illalla vedin nuudelia ja patonkia. Onhan mulla nytkin vähän nälkä. Otin vasta hörpyn energiajuomaa. Meen ottaa lääkkeet. Pyrin olla menemättä uudestaan nukkumaan. Spotifysta metalliaamu. Pitäisi saada itsensä hereille.

Muoks. 

Tarkoitin otsikossa toki että tätä julkaisua eikä mitään, hiljaisia kirjaklubeja. Kuuntelen yhden lempibändini kappaleen YouTubesta mutta sen sanat ja kaikki on päinvastoin nykyistä olotilaa!

Joku bookstagramin kirjailija oli omituisen tutun näköinen kunnes tunnistin sossuksi. Sain kerran yhdeltä sossulta jotain zombi kauhukirjallisuutta bookcrossing viboissa.

Maailman pienuudesta toki voi puhua siitäkin.

Ostin Sokoksen kahviosta, kauhean lautasellisen salaattia, kun se mätti sitä tällaiselle lihavalle ihmiselle kukkuralleen. Sain jäitä lasiin myös. Olipas se palvelualtista. Sitten vedin vielä porkkanamuffinssin enkä appelsiinisuklaakakkua ja hain santsin kahvia. Unohdin kupin pöydälle kun taas lähdin hiihtää käppäilee häippäsee ekana pois. Nyt piti lukea kirjoja seuraavat kolme (3) tuntia. Liikaa teebeeärrää eli to-be-read kirjaa haalinut. Aina jokin yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt kirja ilmestyy jostain ja saa tulen pehvan alle.

Kyllä, perseposkeni päästää clap clap ääntä... mulla oli taas yksi patti nivusissa. Ei siitä enempi. En ole taskuhirviö. Sateenvarjot ei minua piristä loskakeleillä, oli ne virkattu tai ei, vaan pitää oppia tanssimaan sateessa. 

• Täällä pohjoisnavan alla
• Kirjavaras
• Tuijottava katse
• Laiton lapsi. Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa