Muhun spendataan aprillipäivänä pari tonnia. Ne on mun työeläkkeet. Tänään piti tulla yhden tyttönörtin mun luo auttaa pelissä, muttta sain sen yksin läpi sittenkin eilen illalla. Siivonnut turhaan melkein.. Tein pannulla grillitassuja ja perunamuusia jauhoista. Aamupala oli banaani ja kuitumuroja maidolla. Välissä juonut jääteejauhetta lisättynä veteen. Ostin jauheesta cappucinoakin. ehkä sitten kun ne loppuu, voisi juoda kaakaoo..
Heräsin aika myöhään. Unet alkoi olla jo melko sekavia, että parempi nousta. Elämä ei erityisemmin maita miltään. Se on kuin karaokea jossa vedät oopperaa täysillä mutta karaoke-emäntä hiljentää sun mikkiä ettei kuulu puheen yli, ja saat vain kommenttia ettei susta laulajaa tule vaikka hädin tuskin sait mahdollisuutta. the game is rigged, man
Yksi tyyppi kävi eilen mun luona ja se vei mun roskat, niin ei ole tarvinnut käydä ulkona. Kuntopyörällä polkemista pitäisi tehdä vain omaksi huvikseen ettei siitä mitään hyötyä ole laihduttaa. Proteiinia pitäisi saada, mutta en mä tee lihasharjoituksia. Keittokomerossa kyykkyjä. Enkä laihtunut sinä vuonna yhtään 2018 kun kävelin joka päivä keskimäärin kymmenentuhatta askelta. Että en usko siihen kävelyn voimaankaan. Pitäisi kävellä viikossa tuntikausia ja montakymmentä kilometriä, ainakin viisikymmentä että sukat hajoaa puhki ja kengät repee. Sen lisäksi pitäisi uida ja käydä salilla. Tekisit sen kaiken ja silti psykiatrit väittää että valehtelet. En ole koskaan keltään saanut mitään positiivisia syitä, muuta kuin lannistamista mun laihduttamiseen. 500 läskikommenttia tuntemattomilta jos kehtaan mitään elää kuvitellen etten muka olisi "läski". Se ei kuulu mun sisäiseen puheeseen.
Luin yhtä romanssinovellin jatkoa, jota luin joskus kymmenen vuotta sitten ja siinä mainitaan päähenkilön äidin, olevan kuin sisko ulkonäöltään tälle, koska se äiti oli trophy wife ja säilyttänyt nuorukkuutensa. Mietin omaa äitiä ja miksei se löydä miestä itselleen, vaikka on laihempi ja isotissisempi mutta kai se ikä sitten tekee sen että tietää mitä hakee... Hakemalla ei aina löydä? Mä en edes etsi seuraa. Tiedän etten voi saada lasta enkä ala taas elättää, jo toista miestä. Suomalaiset miehet on gold diggereitä, mammanpoikia, ja se eniten haiseva tuote kirppiksellä. Se on niiden tapa kukkoilla. Aika monet vuodet kirjaimellisesti juoksin pakoon. Eipä niitä löydy. Vittuilevat mun olevan nelikymppinen vuoden päästä kun itse täyttivät 32. Ei 1988 nyt niin kauan sitten ole. Mun pitäisi kai olla viisaampi. Olen silti elänyt sen verran pilvilinnoissa ettei minusta ole opettamaan. Puheeni ei ole soljuvaa, enkä käytä edes täytesanoja... joko puhun liian hiljaa tai liian äänekkäästi. You are doomed if you don't, doomed if you do. Kuin Elon Muskin Doom pelitaidot. Heh
Enivei. Haluaisin käydä elokuvissakin joku päivä. Onhan lipuissa aikaa toukokuulle. Reilun viikon päästä tulee Onyx Storm, ja maaliskuussa Sunrise on the Reaping kirjat luettavaksi. Joko kuuntelen äänikirjoja jotka hankkinut 6-10 vuotta sitten enkä saanut loppuun mun audible tililtä tai sitten kovakantista uutta Salatun tiedon seuraa Akateemisesta kirjakaupasta, tai pokkareita joululahjoiksi tulleita... mutta ne ei ole sitä mitä haluan lukea. En halua viihtyä, haluan lukea jotain outoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!