Jos unohtumaton onkin unohdettavaa niin unohda tämä eksistentiaalinen huonovointisuus

Elonkorjuun sarastuksen painos oli loppu Akateemisesta. Menee viikkoja ennen kuin ne ilmoittaa uudesta painoksesta joskus huhtikuussa. Kävin terveyskeskuksessa, apteekissa, labrassa, postissa ja Mcdonaldsissa myös. Oon vähän rikki mutta sentään ostin lähikaupasta Edin joka ei ollut sokeritonta litkua. Tän siitä saa kun yrittää mahduttaa kaikki menot samalle päivää. Näin yhden tosi vanhan tutun. Kylmänhikinen ja sukkahousunsa repinyt olo. Vintedistä ostamani liila villapaita oli postissa.

Väsyttää. Pelannut Elvenaria turnajaisia sun muuta kausisiunauksia. Tuijottanut mun kaupunkia ja karttaa, käyttänyt timantteja. Odottanut tavaroiden valmistumisia. Siitä asti kun istuin tähän pelituolille ja kakkostililläkin vielä 2. puhelimella eri tiliä.

Pitäisi kai nostaa ylös pehvansa. Juoda vaikka urheilujuoma. Aamupala oli Geisha suklaamunia ja surimipuikkoja sekä kurpitsamauste latte. Sitten mäkkärissä blt kerroshamppari ateria sekä banoffee jälkkäri cokiksen kera. Kotimatkalla se Ed juoma. Kalorit ei mitään hajua. Paljonko kävelin. En tiedä. Vatsa vain vaikeroi.

Onpas kiva fontti. Kopioin tekstiä mun @booktastes tililtä alussa ja jatkoin tällä. Mitään asiaa ei ole mutta joku lukisi jos kirjoittaisin puhtaaks ensiten. Ei jakse. Mun käsien alapuolet on vähän kipeet. En osaa selittää mutta vähän kuin kattiloita liikaa tulessa,- ja se pohja olisi niinku...

Eniveis. Mietin tänään salarakkaan 2023 käyntiä mun luona ja hänen laukkunsa raahaamista viikoksi mun luo, kun se veti sitä matkalaukkua perässään ja piti kulkea asvaltilla eikä pitkin pikkukivien reittiä josta oikaisen. Tänään oli asvaltinlakaisukoneita tai pesureita liikkeellä... Ei tullut pölyä keuhkoihin kun kulki sellaisen takana... Ja sitten yksi poika lupautui paneelin keskusteluihin palkkion toivossa ja minä kun suosittelin häntä saisin 10e lahjakortin josta mun täytyy muistaa kysellä perään. Vai annetaanko sen jälkeen kun tutkimus on tehty, koska se oli vasta huhtikuussa.

Huhtikuussa kaikkea hienoa muka tulossa... Torstai toivoa täynnä. Kello on jo vaikka mitä. Näin paljon oppilaita kävelemässä ja ratikassa ja kulkemassa samoja hiekoitettuja jalkakäytäviä. Ihmisiä. Ja sitten muistan miksi nukun aina aamut ja iltapäivällä herään vasta niihin aikoihin kuin tänään olin jo liikkeellä. Lähdin joskus ennen kahtatoista ja tulin kotiin ehkä kolmen jälkeen? Puoli viidestä kai olen istunut tässä häppäriläbbäriLL... eiku. Joo niin on rakas kone joo 2017 MacBook Air. Aina verkkovirrassa että akku pysyy hyvänä. Ehkä olenkin hänet joskus maininnut. Hyvä työkalu. Pitkitän kärsimystänne. Spämmäilemisiin

Mikki Hiiri on turhuuden perikuva. Mono no aware. Se on japania ja tarkoittaa että kaikki on jo sanottu ja monolla päähän!