Ostin sävyttävää hiusväriä vaikka kysyin myyjältäkin onko se kestoväri. No ei ollut. Huomasin heti kotona vasta.
Luovutin verta. Kolmas kertani. Hemmoglobiinit yhtä hyvät kuin lukiossa. Silloin kun oli runsasta vuotoa joka päivä… en edes silloin ollut vielä ehkä alle sen suosituksen naisille mutta mulle se oli matala. Kun ekan kerran yritin verta luovuttaa, urheilin ja laihdutin niin paljon ettei hb riittänyt. Psykiatri tietysti väittäisi että valehtelen kaiken
Niin se veri elää. Kerrankin saa ottaa laiskasti. Kuuntelen kantriradiota koska se on ainoa kanava mitä siedän. Juontajia vihaan sekä yhtä bändiä. Olen eläkkeelläkin kun en pysty tekee työtä jos radio Nova soi.
Mediaa niin on se vaan. En ole ikinä hihittänyt kuin pikkutyttö. Siten kuin jotkut jos yritän mennä ohi. Se on sisäistettyä läskivihaa tai siis läskivihaa heiltä. Tukeva, painava, läski. Miksi mun kohdalla se pitää mainita? En ole oppinut olla näkymätön ja pikkulapset yleensä ihmettelee. Voiko noinkin isoksi kasvaa? Näin sivuttain? Oma huomio. Paljonko veri painaa? Olenko huomenna kevyempi? Tuntuu että tarvitsi luovuttaa ja että näin selkeämmin sen jälkeen näkökyvylläni, mutta se on mun pov. Ei sitä voi selittää.
Leikin aneemista seuraavat 20 päivää ja syön rautakuurin vaikken syönyt viimeisiäkään?
Puoli litraa vettä otin apteekista. Kävin lääkkeitä ostaa. Piti siirtää säästötililtä rahaa käyttötilille. Huomenna vasta tulee loput tuet. Niistäkin menee velanmaksuun kyllä. Unohdan ottaneeni luottoa. Ei käy niin että ulosottoviranomainen käy joskus oven takana häätämässä. Tänään salaa kuuntelin sellaisen tilanteen. Lykkäämään joutuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"