Hetkellistä arvoa

 Hyperfiksoiduin pelaamiseen ja striimien katseluun. Tai sellaista ne adhd tyypit väittävät kokevansa joskus asioista, joihin keskittyvät pitkän aikaa jostain järjettömistä syistä ehkä. Eilen tilasin kanarullan ja ranuja. Tänään söin yrttivoipatongin ja kinkkujuusto croissantteja kaksi, kreikkalaista jogurttia hunajalla. Nälkä on tuttu kaveri jo, sikäli että väsymyskin voi sitä aiheuttaa. Nukuin yhteen. Huomenna pitäisi löytää tiensä labraan kahdeksi. Latasin Nintendo radio appin, joka soittaa pelimusaa. Halusin kuunnella Nintendogs pelimusiikkia.
Spotify ilmoitti että premiumia ei ole enää jäljellä kauaa. Tein eilen illalla kauan soittolistaa. Kuolasin tämänvuotista Isle of Wight Festivaalin esiintyjäkaartia. Se on taas senkin aika vuodesta. Aika monet bändit mitä on kuunnellut joskus yhtä hyvää biisiä ehkä, edellisvuosikymmenellä, on pukanneet uutta musiikkia? En osaa nimetä yhtään. Counting Crows, Linkin Park, Ke$ha. *tutkii last.fm sivustoa*

Eiköhän musiikki riitä. Rytmitajua vaativaa hommaa kuitenkin peleissäkin on ihan ok helppoja tehtäviä. Mitähän sitä. Tykkään siitä miten mun hiukset on nyt. En edes ole pessyt niitä... kuorinta päänahalle, shampoo herbal essences, garnier maski, ja vähän jätettävää suihkutettavaa hoitoainetta (sinä päivänä kun ei pese) Pitäisi lukea kirjoja. Saada loppuun. Keskittyminen kuitenkin harpaantuu. Varsinkin äänikirjoissa jotka on niin piiitkiä, että luulisi ettei pari tuntia ole aika eikä mikään.

Kuun lopulla tämä domain uusiutuu, menee multa taas kymmenen dollaria kyberavaruuteen. Asioita joista en bloggaa -lista on niin pitkä ja en viitsi turhautumisiani mainita koko netin väelle. En halua kirjoitella asioiden ohi, vierestä, sivusta enkä alitsekaan jotakin epämääräistä sinnepäin. Joten ole kuin rikkaruoho, koska vuorikin kuluu pikkuhiljaa pois eiku